Sari Valto

Sari Valto

Finland

Sari Valton ohjelmassa keskustellaan ajan ilmiöistä, arjen puheenaiheista ja joskus kipeistäkin ihmiselämän ongelmista. Ohjelman vieraat tuovat keskusteluun erilaisia ja usein vastakkaisiakin näkökantoja ja maailmankuvia. Sari Valton keskustelusarjan pohjavireenä liikkuu isompi tarina siitä, millaisten arvojen keskellä elämme ja mitä pidämme oikeana.

Episodes

Sari Valto: Mikä neuvoksi kun oppilaat häiriköivät ja opettajat uupuvat?: 31.05.2016 11.15  

OAJ:n työolobarometrin mukaan opettajat kokevat oppilaiden taholta aiempaa enemmän kiusaamista ja epäasiallista kohtelua ja sen myötä opettajien työhyvinvointi on parin viime vuoden aikana laskenut. Jos ennen vanhaan oppilas niskuroi tunnilla, hän joutui nurkkaan tai lensi ulos luokasta. Mitä opettaja voi nykyään tehdä huonosti käyttäytyvälle oppilaalle? Onko koulun järjestyshäiriöiden syynä huonosti käyttäytyvät lapset vai opettajien heikot ihmissuhdetaidot? Miten kouluihin saataisiin työrauha? .Aiheesta keskustelevat nyt Sari Valton kanssa kolmasluokkalaisten opettaja Kati Laivuori Espoon Kirkkojärven koulusta sekä yhteisöpedagogi Jari Koponen.

Sari Valto: Kadonneen unen metsästys: 24.05.2016 11.10  

Kun uni on katkonaista yöstä toiseen ja viikosta toiseen, olo muuttuu päivällä tahmeaksi, sydän tykyttää ja keskittymiskyky heikentyy. Kun tätä jatkuu vuosia, alkaa tilanne olla epätoivoinen. Kotiliesi-lehden entinen päätoimittaja ja nykyinen yrittäjä Leeni Peltonen tietää parinkymmenen vuoden kokemuksellaan, millaista sinnittelyä arki pahimmillaan huonounisena on. Peltonen on kuitenkin nyt vihdoin selättänyt unettomuutensa. Uniterapeutti Susan Pihl valaa toivoa kadonneen unen metsästäjille: on olemassa paljon erilaisia harjoituksia, joiden avulla tilanne saadaan korjattua.

Sari Valto: 75 maata 75 kuukaudessa: 17.05.2016 11.30  

Tuomo Meretniemi, Aurinkomatkojen entinen toimitusjohtaja, on haaveillut pitkästä purjehdusmatkasta jo teini-iästä lähtien. Kesäkuussa haave vihdoin toteutuu - ja mukaan lähtee Tuomon perhe: vaimo Riikka sekä kolme pientä lasta. Matkasuunnitelman mukaan maailmalla purjehditaan peräti kuusi vuotta. Millainen valmistelutyö Meretniemillä on takana ja miten he ovat ottaneet huomioon sen, että 3-7-vuotiaiden lasten lapsuudesta iso osa kuluu veneessä? Millaisia riskejä näin pitkään reissuun liittyy? Mutta ennen kaikkea: millaista on, kun unelmasta tulee totta? Toimittajana Sari Valto.

Sari Valto: Yhteys kuolleisiin ja muita yliluonnollisia kokemuksia: 10.05.2016 11.00  

Henkimaailma alkoi ottaa kuvataiteilija ja kirjailija Kaija Juurikkalaan yhteyttä yöllä kuuluvin koputuksin. Torjuttuaan aikansa näitä koputuksia Juurikkala uskalsi vihdoin kysyä, kuka siellä. Hänelle ilmestyi pienen tytön henkiolento, jolla oli tarina kerrottavanaan. Tästä alkoi Juurikkalan vaiherikas matka henkimaailmaan. Maailmaan, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut aiemmin mitään tietoa. Nyt hän halutessaan voi ottaa yhteyttä kuolleisiin ihmisiin ja saattaa henkiä valoon. Juurikkala keskittyy kuitenkin nykyään kanavoimaan henkimaailmakokemuksensa maalaamiinsa sielunkuviin. Yliluonnollisia, järjen ylittäviä kokemuksia tutkitaan Turun yliopistossa. Tutkija Kaarina Koski sanoo, että tutkijat eivät ota kantaa, ovatko yliluonnolliset kokemukset totta vai ei. He tutkivat, millaisia merkityksiä ihmiset itse näille kokemuksilleen antavat ja miten he niitä itse tulkitsevat. Onko nyt menossa vaihe, jossa kirkko menettää asemaansa, mutta erilaiset henkiset liikkeet nostavat suosiotaan? Mihin ihmiset hakevat vastausta meedioilta ja enkelihoitajilta?

Sari Valto: Kevät kutsuu luontoon: 03.05.2016 12.15  

Pertti Salolainen ja Lasse J Laine kiinnostuivat luonnosta jo nuorina poikina. "Asuin lapsuuteni lähellä Viikkiä ja kävin melomassa Vanhankaupunginlahdella. Linnut eivät pelänneet kanoottiani ja oli huikeaa nähdä lintuja niin läheltä. Minulla on aina ollut kyky ymmärtää luontoa, taidan olla jonkinlainen intiaani sisimmässäni. Vietin lapsuuden kesät tätini kalastajatilalla Kustavissa. Silloin Itämeri oli vielä kristallinkirkas, näkyvyys oli jopa kahdeksan metriä. On ollut surullista nähdä, miten ihminen on pilannut Itämeren. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä arvokkaampana asiana näen luonnon," kertoo kansanedustaja Pertti Salolainen, panteistiksi tunnustautuva luonnonsuojelija. Lasse J Laine muistelee puolestaan, miten lintuharrastus vei mukanaan jo 15-vuotiaasta alkaen. "Välillä tuli vähän skipattua koulustakin, kun sattui hyvä sää lintujen bongaamiseen. Elämäni aikana olen känyt 92 maassa lintuja tarkkailemassa. Kyse ei ole vain bongaamisesta, vaan kun lintuhavainnon tekee, se on kuin uudelleensyntymisen tunne, jotain hyvin syvää," kertoo Lasse J Laine. Miehet kertovat myös yhteisestä kokemuksestaan parinkymmenen vuoden takaa, kun olivat todistamassa huikeaa lintujen massamuuttoa Virossa. "Puolitoista miljoonaa lintua kerralla taivaalla. Kerran elämässä -kokemus. Silloin oltiin oikeassa paikassa oikeaan aikaan."

Sari Valto: Mikä avuksi masennukseen?: 26.04.2016 12.10  

"Tiesin, että jos nyt en saa apua, en selviä. Olin aivan voimaton," sanoo helsikiläinen luova johtaja Natalia Baer, joka hakeutui vuonna 2008 ahdistuksen ja unettomuuden takia lääkärin vastaanotolle. Taustalla oli omia pelkotiloja ja haasteellinen tilanne perheessä. Diagnoosiksi tuli keskivaikea masennus. Lääkäri ohjasi Natalian ryhmäpsykoterapiaan, johon piti sitoutua kolmeksi vuodeksi. "Aluksi kauhistelin, miten pystyn ryhmässä kertomaan omia intiimejä asioitani, mutta vähitellen luottamuksen syntyessä ryhmästä tuli minulle rakas ja tärkeä. Ryhmä auttoi myös minua olemaan vähättelemättä ongelmiani." Kolmen vuoden terapiaprosessi toi Natalian elämänilon takaisin ja hän parantui masennuksesta. Perheterapeutti Eija-Liisa Rautiainen on tutkinut pariterapiaa masennuksen hoidossa. "Masennus koskee koko perhettä ja erityisesti parisuhdetta. On tärkeää ottaa huomioon myös puolison jaksaminen tilanteessa," hän sanoo. Rautiainen on myös tutustunut Länsi-Pohjassa parikymmentä vuotta toimineeseen Keroputaan malliin, jossa apua annetaan heti vuorokauden sisällä ihmisen yhteydenotosta ja läheiset otetaan alusta asti hoitoon mukaan. Terapeutti menee vaikka ihmisen kotiin. Diagnoosin hakeminen ei ole tärkeää, vaan se, että kuunnellaan ihmistä. Lääkkeiden käyttö on vähentynyt ja hoitojaksot lyhentyneet tämän mallin seurauksena. Voisiko Keroputaan mallia laajentaa muuallekin Suomeen? "Itse ainakin tiedän, että tuo malli olisi suuresti auttanut meidän koko perhettämme. Nyt apua sain vain minä, mutta toki prosessi toi lopulta apua perheenkin tilanteeseen, "sanoo Natalia Baer.

Sari Valto: Elätämmekö sosiaalipummeja?: 19.04.2016 11.30  

"Pelottavan moni tuntuu olettavan, että sosiaalitoimistossa on pohjaton yleinen kassa, josta saa rahaa mihin vain. Monelle etuuksien varassa eläminen näyttää olevan luonnollinen ja itsestään selvä elämäntapa. Sivukorvalla kuullusta keskustelusta välittyy väite, että 'sossun kuuluu maksaa vuokra'", kertoo sosiaalityöntekijä Susanne Kivi. Kivi on huolestunut näiden ihmisten asenteesta. "He eivät näytä ymmärtävän omaa vastuutaan elämänsä rakentamisen suhteen, vaan ajattelevat olevansa uhreja. He saattavat elää jo kolmannessa polvessa etuuksien varassa," Kivi kertoo, että hänellä on ollut asiakas, joka on vasta 40-vuotiaana soittanut menneensä vihdoin työvoimatoimistoon täyttämään hakulomakkeen. Jotkut eivät mene koskaan. Diakonia-ammattikorkeakoulun dosentti Sakari Kainulainen on samaa mieltä, että joskus köyhyyskulttuuri tuottaa köyhyyttä. Hän kuitenkin muistuttaa, että näiden ihmisten taustalla on repaleisia kokemuksia ja usein diagnosoimattomia oppismishäiriöitä tai sairauksia, jotka ovat estäneet opiskelun tai työnteon.

Sari Valto: Pelastaako omavaraistalous maailman?: 12.04.2016 11.15  

Lasse Nordlund rakentaa käsivoimin hirsitaloa Valtimon Rumossa. Hän viljelee perheensä ruuat, keräilee syksyisin sienet ja marjat talteen. Hän tekee työkalut ja vaatteet itse. Nordlund haluaa esimerkillään osoittaa, että omavaraistalous on Suomessa mahdollista. Riippumattomuus rahasta ja yhteiskunnan tuottamista palveluista tuo hänelle henkistä tasapainoa. Nordlundin mielestä nykyinen kulutukseen perustuva yhteiskuntamalli on vääjäämättä tuhon edessä ja hän uskoo, että hänen elämäntyylinsä voisi olla ratkaisu muillekin. Niukkenevista resursseista on huolissaan myös tietokirjailija ja filosofi Ville Lähde. Lähteen mielestä yhteiskunta ei voi toimia ilman politiikkaa ja politiikan suunnanmuutoksessa on myös ratkaisu ongelmaan. Talouden ja politiikan suunnanmuutos on yksilövalintojakin tärkeämpää, hän sanoo. Meidän kaikkien olisi muutoksessa kuitenkin sopeuduttava laskemaan elintasoamme.

Sari Valto: Kirjaksi piirtyvä elämä: 05.04.2016 11.30  

Elämäkertakirjoittamisen kursseista on tullut viime vuosina hyvin suosittuja. Sadat suomalaiset ovat halunneet koota elämänkokemuksensa kirjaksi. Kirjoittaminen voi olla taiteellinen harrastus, itseilmaisun väline, terapiaa tai omien juurien etsimistä. "Oman elämäntarinan kirjoittaminen kirjaksi on keino kasvaa ihmisenä täyteen mittaansa." Näin sanoo suosittuja Elämänkaari-kirjoittamiskursseja vetävä psykoterapeutti Pepi Reinikainen. Iisalmen Runnista kotoisin oleva Jouko Jauhiainen on tehnyt elämäntyönsä Helsingin Maunulan koulun opettajana ja rehtorina. Jouko Jauhiainen on kirjoittanut elämästään kaksi kirjaa. Hänelle kirjoittamisprosessi oli antoisa retki, jossa mieleen nousi monia tarinoita vuosikymmenien takaa.

Sari Valto: Keskiolut Alkoon vai viinit ruokakauppoihin?: 29.03.2016 11.10  

Mikä olisi oikea suunta alkoholilainsäädännölle? Voidaanko lainsäädännöllä ylipäätään opettaa kaikkia kansalaisia juomaan vastuullisesti ja fiksusti? Helsingin yliopiston kansanterveystieteen dosentti Peter Eriksson toivoo, että valtio tiukentaisi sääntelyä, jotta alkoholinkäytön haittoja saataisiin vähennettyä. Kansanedustaja Wille Rydman (kok) puolestaan toivoisi nykyistä liberaalimpaa alkoholipolitiikkaa.

Sari Valto: Pelkäätkö kuolemaa?: 22.03.2016 11.00  

Kuolema ja kuolemanpelko ovat aiheita, joista yleensä vaietaan. Mitä miettii kuolemasta yli 20 vuotta asiaa tutkinut Gustaf Molander? "Pelkään sitä," hän vastaa. Kuolemantutkimuksen dosentti Gustaf Molander haluaa kuitenkin meistä itse kunkin miettivän, mitä pelkää kun pelkää kuolemaa. Monilla pelko liittyy itse kuolemisprosessiin, ei niinkään itse kuolemaan: pelätään, että menetetään hallinta, joudutaan virumaan pitkä aikoja jonkinlaisena muista riippuvaisena tahdottomana puolikuolleena olentona. Podetaan myös tuskaa siitä, että joudutaan eroamaan kaikista rakkaista ihmisistä. Molander sanoo, että moni pystyy puolustautumaan olemassa olemisen päättymistä vastaan sillä, että kehittää ajatuksen rajantakaisesta jälleennäkemisestä, oman mielensä jatkaessa elämää. "Tutkimukseni kenttätyötä tehdessäni olen ollut arkuttamassa ihmisiä ja minua ahdistaa itseäni kovasti ajatus siitä, että ahtaan paikan kammoisena joutuisin arkkuun ja toisekseen, että mieleni vielä tarkkailisi arkuttamistani jossain huoneen yläilmoissa." Sairaanhoitaja Kirsti Marttinen on avannut muutama vuosi sitten perheneuvoja, pastori Matti J. Kurosen kanssa Lappeenrantaan Tuonen tuvan - se on Kuoleman kahvila, paikka, jossa ihmiset voivat keskustella avoimesti kuolemasta. "Ihmisillä on tarve puhua asiasta, josta arjessa yleensä puhutaan kiertoilmaisuin. Tuonen tuvassa ihmiset voivat miettiä, millaisen muistokirjoituksen kirjoittaisivat itsestään. He voivat miettiä, mitä haluavat jättää jälkeensä. Tärkeintä on, että käymällä läpi ajatusta kuolemasta, me vapaudumme elämään tätä elämää," sanoo Kirsti Marttinen, joka on saattohoitoon erikoistuneena sairaanhoitajana ollut läsnä monien kymmenien ihmisten viimeisillä hetkillä.

Sari Valto: Kuka kiilaa hoitojonossa ohitsesi?: 15.03.2016 11.10  

Kuuluuko yhteiskunnan maksaa itse aiheutetun lihavuuden leikkaushoito tai 90-vuotiaan sydänleikkaus, jos leikkauksella saavutettaisiin muutama kuukausi lisää elinaikaa? Terveydenhuollon menot ovat paisuneet siihen mittaan, että jotain pitää tehdä. Riittävätkö hallinnolliset uudelleenorganisoinnit hillitsemään kuluja vai pitäisikö lääkärien alkaa rankemmin priorisoida, mitä julkisella puolella hoidetaan ja mitä ei? Tällaisia hoitolinjauksia on ainakin alettu jo kaikessa hiljaisuudessa tekemään sosiaali-ja terveysministeriön nimittämässä neuvostossa. Miten saada terveydenhoidon kulut kuriin, siitä keskustelevat Sari Valton kanssa nyt HUS:n tutkimusjohtaja Anne Pitkäranta sekä terveyspolitiikan professori Ilkka Vohlonen Itä-Suomen yliopistosta.

Sari Valto: Naistenpäivän luokkaretki lasikattojen halki: 08.03.2016 11.30  

Sari Valtolla on kansainvälisen naistenpäivän kunniaksi vieraina kaksi naista, jotka katsovat ikänsä puolesta suomalaisen naisen asemaa tyystin eri näkökulmista: eläkkeellä oleva entinen Helsingin Sanomain päätoimittaja Reetta Meriläinen sekä Vihreän langan päätoimittaja Riikka Suominen. Onko Reetta Meriläinen rikkonut jo kaikki lasikatot nuorten puolesta vai vieläkö rikottavaa riittää?

Sari Valto: Ovatko lemmikkieläimet meillä hemmoteltujen lasten asemassa?: 01.03.2016 11.00  

Koirille ostetaan vaatteita, leluja, herkkuja ja niitä viedään päiväkotiin, hierontaan, uimaan ja leikkipuistoon. Yhdysvalloissa järjestetään jo koirien häitä ja koirille on siellä omia hääpalveluyrityksiä, samaten hautaustoimistoja. Ruokavalio noudattelee sekin ihmismallia: koirille on nykyään tarjolla vähähiilihydraattista, vehnätöntä ruokavaliota ja raakaravintoa. Myös muut lemmikit kuin koirat ovat nousseet arvoasteikolla lähemmäs ihmistä. Mistä ilmiö kertoo ja mikä on eläimen oma etu? Siitä keskustelevat koiramuotia tutkiva dosentti Annamari Vänskä ja ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkka.

Sari Valto: Pitääkö meidän kaikkien brändätä itsemme?: 23.02.2016 11.30  

Onko meidän kaikkien pakko nykyään brändätä itsemme pärjätäksemme työmarkkinoilla? Millainen merkitys esiintymistaidolla ja puhetaidolla on työnhaussa ja oman imagon rakentamisessa? Pyyhkäisevätkö sanavalmiit ekstrovertit hiljaiset ja vaatimattomat työnhakijat tieltään? Näitä kysymyksiä Sari Valto pohtii nyt puhetaidon kouluttaja Antti Mustakallion sekä viestintäasiantuntija Katleena Kortesuon kanssa.

Sari Valto: Uskontoa vai katsomustietoa?: 16.02.2016 10.05  

Yhteiskunta on maallistunut ja silti kouluissa opetetaan sitkeästi ev.lut -kirkon mukaista uskontoa. "Kun uudet seiskat tulevat opetukseeni, heillä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä on ev.lut tai mitä ortodoksisuus on. Useimmilla heillä ei ole läheistä suhdetta mihinkään uskontoon. Silti heille opetetaan sitä ns omaa uskontoa. Nyt Helsingissä opetetaan kaikkiaan kolmeatoista eri uskontoa ja oppilaita siirrellään kouluista toiseen näiden ryhmien takia. Olisi paljon parempi, jos meillä olisi kaikille yhteinen yleissivistävä aine, jossa käsiteltäisiin kaikkia maailman uskontoja ja katsottaisiin, millaista maailmankäsitystä ne edustavat. Maailmaa ei voi ymmärtää ymmärtämättä uskontoja," sanoo helsinkiläinen yläkoulun uskonnonopettaja Mikko Taristo. Hän siis kannattaa ehdotusta siitä, että uskonto ja elämänkatsomustieto sulautettaisiin kaikille yhteiseksi ”katsomusaineeksi”. Kansalaisaloite asiasta ei toteutunut helmikuussa, mutta aloitteen tekijät aikovat yrittää uudestaan, jotta tarvittava lakimuutos saataisiin aikaan. Heidän mielestään on vääjäämätöntä, että ennen pitkää Suomen on seurattava muita Pohjoismaita ja aloitettava kaikille yhteisen katsomusaineen opettaminen. Osa opettajakunnasta haluaisi kuitenkin laittaa tälle suunnalle stopin. Yksi heistä on lukion elämänkatsomustiedon ja psykologian opettaja Arno Kotro. Hän ei haluaisi missään nimessä heittää hyväksi aineeksi havaittua elämänkatsomustietoa pois kouluopetuksesta. Kotro pelkää, että uudessa katsomusaineessa käsiteltäisiin kaikkea loppujen lopuksi uskontojen kautta, kun hän taas ET-tunneilla pohtii oppilaiden kanssa vaikkapa somen vaikutusta elämään tai elokuvien ja musiikin vaikutusta maailmankatsomuksen syntyyn – siis asioita joita ei tarvitse eikä voi linkittää uskontoihin mitenkään. Hän toivoo, että nykyinen malli saisi jatkaa.

Sari Valto: Mistä töitä uusille maahanmuuttajille?: 09.02.2016 11.20  

Kun nuori vaikkapa afganistanilainen maahanmuuttaja tulee työelämävalmentaja Katja Mannerströmin asiakkaaksi Helsingin kaupungin Ohjaamo-palveluun, hän saattaa reippaasti kertoa olleensa kotimaassaan 6-vuotiaasta lähtien rakennuksilla töissä ja osaavansa hitsata ammattimaisesti. "Laittakaa minut heti vaan töihin!" hän ilmoittaa Katjalle. Into laantuu, kun hänelle kerrotaan, miten asiat täällä menevät. Rakennukselle ei ole asiaa, ennen kuin suorittaa alan opinnot jossakin oppilaitoksessa. On oltava todistus ammattitaidosta suomalaisella paperilla. On suoritettava tulikortti ja työturvallisuuskortti. Opiskelu vie vuosia ja saattaa olla hyvin vaikeaa ihmiselle, joka ei ole tottunut tekemään kirjallisia opintoja. Katja Mannerström tietää myös sen, että vaikka kaiken tämän tekisikin, työtä ei välttämättä löydy, sillä työnantajat suhtautuvat ennakkoluuloisesti ulkomaisiin hakijoihin, ellei työntekijä satu tulemaan Virosta, Puolasta tai Venäjältä. Mannerström kertoo myös esimerkin somalimiehestä, joka halusi apulaiseksi päiväkotiin. Hän haki sitkeästi 50 paikkaan ja kävi päiväkodeissa paikan päällä. Ei onnistunut. Sen sijaan kun virolainen nainen soitti vastaavaan tehtävään, hän sai sen yhdellä puhelinsoitolla. Mamut vaan kortistosta töihin, huudetaan helposti. Mutta työllistymisen tiellä on paljon esteitä. Iranilainen Morad Azizi muistuttaa kuitenkin, että asenne ratkaisee aina. On mentävä eteenpäin, on yritettävä aina uudelleen. Azizin ensimmäinen palkallinen työ Suomessa oli mansikanpoiminta. Nyt hän on Omniassa järjestelmäasiantuntijana.

Sari Valto: Onko lihavuus nykyään rikos?: 02.02.2016 11.30  

Varpaillekin voidaan tehdä rasvaimu. Tähän on päädytty USA:ssa ja sitä kohden ollaan meilläkin menossa, mikäli naisten paineet päästä kaikesta läskistä eroon vain jatkavat kasvuaan. "Naiset ovat sisäistäneet miehisen katseen, kun he arvioivat itseään. Laihduttamisvaatimuksissa on kysymys naisen kontrolloimisesta. Mitä tapahtuisi, jos naiset vapautettaisiin näistä paineista ja he saisivat käyttää energiansa johonkin todelliseen kuten vaikkapa väitöskirjan tekemiseen kuten itse tein," sanoo feministi, tutkija Saara Särmä Tampereen yliopistosta. Särmä on itse lopettanut laihduttamisen ja peräänkuuluttaa itsensä hyväksymistä. Samaa sanoo Läski-monologin Teatteri Takomoon käsikirjoittanut teatterintekijä Raisa Omaheimo. Hän ei enää tuskaile kilojensa kanssa, vaan iloitsee kehonsa toiminallisuudesta. "On tärkeämpää, että jaksan kantaa kauppakasseja ja pystyn kävelemään pitkiä matkoja kuin että saavuttaisin tietyn kilomäärän," hän sanoo. Omaheimo kertoo omakohtaisia kokemuksiaan siitä, millaisia kommentteja miehet ovat ottaneet oikeudekseen hänelle laukoa julkisissa tiloissa. "Olen kuullut rumaksi, läskiksi huoraksi haukkumista hyvinkin usein. Joka ikinen kerta kyse on ollut valkoisesta, keski-ikäisestä suomalaisesta miehestä. He katsovat, että heillä on oikeus omistaa julkinen tila ja oikeus kommentoida tuntemattomien ihmisten ulkonäköä." Läskiaktivismikeskustelua on käyty jo pitkään maailmalla, nyt keskustelu on käynnistymässä meilläkin.

Sari Valto: Millaista on olla köyhä Suomessa?: 26.01.2016 11.15  

"Voinko ostaa oman asunnon? Tämä on niin uusi ja outo kysymys minulle, että muiden on vaikea ymmärtää tätä pohdintaani. Ei minun lapsuusperheeni eivätkä sukulaiset asu omistusasunnoissa", sanoo kansanedustaja Tiina Elovaara (ps.). Hän on elänyt koko elämänsä niukkuuden kanssa ja ennen kansanedustajan uraansa noin 15 000 euron vuosituloilla. Asiat, jotka muille ovat itsestäänselviä, eivät ole sitä hänelle. Tiina Elovaara keskustelee suomalaisen köyhyyden olemuksesta ja sen vähentämisen keinoista THL:n köyhyystutkija Jouko Karjalaisen kanssa.

Sari Valto: Lihansyöjä vastaan kasvissyöjä: 19.01.2016 11.15  

Miten kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila perustelee lihan syömisen ja sen tuottamisen henkilökohtaisellla ja ekologisella tasolla? Entä miksi Helsingin vihreiden kaupunginvaltuutettu ja Suomen Luonnonsuojeluliiton vs toiminnanjohtaja Leo Stranius ei suostu syömään palaakaan lihaa ja vaatii kaikkia siirtymään kasvisruokavalioon? Jos koko ihmiskunta siirtyisi vegaaneiksi, ratkaisisiko se kuitenkaan ekologisia ongelmia ja kysymystä ruuan riittävyydestä?

0:00/0:00
Video player is in betaClose