Episodes

  • Aleksis Kivi ja Suomen idea

    · Aristoteleen kantapää

    Mitkä olivat todelliset syyt suomen kielen aseman parantumiseen 1800-luvulla?Miksi Aleksis Kivi halusi kirjoittaa suomeksi? Mikä oli hänen suhteensa fennomaaneihin? Filosofi, politiikan tutkija ja tietokirjailija Mikko Lahtinen on tutkinut 1800-luvun aatehistoriaa. Kysytään häneltä. Aristoteleen kantapään ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén---------------Suomen satavuotisjuhlavuoden muistelot ovat muistuttaneet niistä kuohuista, joiden keskellä itsenäisyysjulistuksemme laadittiin. Ensimmäisen maailmansodan käänteet, Venäjän bolševikkien vallankumouksellinen toiminta ja kotimaan kärjistyvä ilmapiiri velloivat ympärillä, joten maamme julistaminen itsenäiseksi ja etenkin se, että julistusta ei kumottu, eivät olleet mitenkään itsestään selviä rutiinitoimenpiteitä.Se, että meillä täällä pohjoisessa on oma valtio ja kansakunta, tuntuu nykyään itsestään selvältä, mutta idea ei ole kovin vanha eikä sen kannattajia alkuun ollut edes kovin monta. Eikä ihme, koko ajatus kansallisvaltioista on vasta reilut parisataa vuotta vanha. Sitä ennen oltiin yksinkertaisesti uskollisia kuninkaalle ja hänen kauttaan jumalalle.Saksassa 1700-luvun lopulla syntynyt kansallisuusaate ei tietenkään noussut tyhjästä, se vastasi tuolloin kehittymässä olleen teollistumisen tarpeisiin. Tehtaiden työväen piti olla yhdenmukaista, puhua samaa kieltä sekä olla tarpeeksi koulutettua, ja kansallisuusvaltio oli sopiva yksikkö hoitamaan näitä perusedellytyksiä. Siksi aate alkoi kukkia meidän maatalousvaltaisilla nurkillamme joitain vuosikymmeniä myöhemmin kuin Keski-Euroopassa.Ajatus itsenäisestä Suomesta oli Venäjän vallan alaisuudesta huolimatta jo aika vahva vuonna 1848, kun Fredrik Paciuksen ja Johan Ludvig Runebergin Vårt Land eli Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran. Eräs nurmijärveläinen koululainen Alexis Stenvall oli tuolloin 14-vuotias. Mitä tuleva kansalliskirjailija ajatteli Suomesta ja fennomaaneista? Ihailiko Aleksis Kivi Runebergiä? Kysytään filosofi, politiikan tutkija ja tietokirjailija Mikko Lahtiselta, joka on tutkinut 1800-luvun aatehistoriaa.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fiKuva: Museovirasto

    starstarstarstarstar
  • Missing episodes?

    Click here to refresh the feed.

  • Veikko Huovisen kieli

    · Aristoteleen kantapää

    Muistatteko, keitä ovat Adam Tertsunen, Haapalahden Eelis ja Akhilleus Tormentum Harpago? Ette? Syttyykö punainen lamppu nimistä Kalevipoeg Kekkonenas, Auvo Perttu Potkavuo tai Maila Kypenäinen? Eikö vieläkään? Helpotetaan hiukan: muistuvatko mieleen Valtteri Orvaskesin, Putte Kronbergin tai Mooses Pessin kasvot?Kyllä, he kaikki ovat henkilöitä Veikko Huovisen kirjoissa. Ensimmäiset kaksi ovat Huovisen viimeisestä kirjasta Luonnonkierto, kolmas vuoden 1956 villistä kirjasta Rauhanpiippu, seuraavat kolme olivat vuonna 1973 ilmestyneestä Rasvamaksa-kirjasta ja viimeiset kolme ovat tietenkin Veikko Huovisen tunnetuimmasta, hänen vain 22-vuotiaana kirjoittamastaan klassikosta Havukka-ahon ajattelija vuodelta 1952.Nimet on napattu Pekka Laitisen kokoamasta Veikko Huovisen kirjojen henkilönnimiluettelosta, joka löytyy internetistä. Lista on hersyvä. Nimissä on käytetty aineksina niin oikeita nimiä kuin mitä tahansa sanoja, kuten Rasvamaksa-kokoelmassa seikkailevat julkilausuman allekirjoittajat Jari Solidaarikkala, Marton Huithapelius ja Mary Päivähoito-Hoffman. Vähintään yhtä kutkuttavia ovat Laitisen ylöskirjaamat henkilöiden tittelit: sissitaktiikan opettaja, ammattimainen puolueenhaukkuja, läänintanssijatar, villimunkki, luonnonvihaaja jne. Ja toisaalta: kun teksti vaatii vakavuutta, nimet pysyvät normaaleina.Veikko Huovinen tunnetaan etupäässä kutkuttavasta yleisinhimillisestä huumorista, jossa pieni kohtaa suuren, juhlava arkisen, teoria käytännön, tavallinen eränkävijä nykyaikaisen tieteen ja Adolf Hitler arkielämän askareet. Mutta millaista on Veikko Huovisen kieli? Huovisharrastaja Kari Vuokare on tutkinut Huovisen kieltä ja kirjoittanut siitä kirjasen Marniva mäkipeura – selityksiä Veikko Huovisen sanastoon. Annetaan hänen kertoa, tässä vuoden kahdeksannessa yleisön toiveohjelmassa, johon vinkin antoi Leenamarja Tikkanen.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fiKuva: Yle / Antero Tenhunen

    starstarstarstarstar
  • Kalojen nimien salaisuudet

    · Aristoteleen kantapää

    Aristoteleen kantapää -ohjelman vieraana kuultavan kala-asiantuntija Markku Varjon mielestä kalan nimeäjän olisi hyvä tutustua myös elävään kalaan, koska kala saa usein nimensä muodon ja värin lisäksi tunnusomaisten elintapojen tai liikkumistavan mukaan. Varjo tietää, että kalojen nimeämisurakka ei tule loppumaan lähiaikoina, koska maailman tällä hetkellä tunnetuista 34 000 kalalajista on suomennettu vasta noin 8500, ja uusia lajeja löydetään koko ajan.Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.---------------Alkavana syksynä tuntuu ilmassa olevan paljon kieliuudistuksia. Aamulehti tempaisi hiljan ja ilmoitti reippaasti ryhtyvänsä uudistukseen, jota koko kieliyhteisömme on jo kymmenien vuosien ajan jahkaillut: vähentämään kielestämme sukupuolittuneiden titteleitä kirvesmiehestä puhemieheen. Vähän sen jälkeen kerrottiin, miten Kirkkohallitus oli selvittänyt, että suuri osa kirkon työntekijöistä kannatti instituution vanhahtavien nimitysten muuttamista. Eritoten sana tuomiokirkko johdannaisineen koetaan kirkossa hankalaksi, koska se on huono käännös ruotsista: alkuperäisessä domkyrka-sanassa dom ei viittaa tuomioon vaan latinan sanaan domus eli talo tai koti. Kotikirkko olisi siis joka suhteessa parempi ilmaus kuin tuomiokirkko.Saman tyyppisiä äänteellisesti syntyneitä virheellisiä käännöksiä vilisee kielessämme. Yksi sellainen on monen ihmettelemä sekasikiöeläin lohikäärme. Miten niin jalokala lohi ja käärme ovat yhdistyneet lentäväksi tulta sylkeväksi taruhahmoksi? Etymologinen sanakirja kuitenkin tietää, että sana on käännös muinaisruotsin sanasta floghdraki, lentokäärme.Siinä lohi siis imitoi sanaa flogh, lento, lentävä. Sanasta on mainintoja jo Agricolasta alkaen, toisin kuin kalaa merkitsevästä sanasta lohi, joka ilmestyy sanakirjoihin vasta 1637. Sana on kuitenkin vanhempi, lohi on ilmeisesti ikivanha laina balttilaisista kielistä.Kalat ovat aina olleet tärkeää ravintoa suomalaisille. Mistä muiden kalojen nimet ovat kieleemme saapuneet tai syntyneet? Onko särki rikki, kun se on särki? Saiko hauki nimensä haukottelusta, kun sillä on niin iso kita? Kala-asiantuntija Markku Varjo on ollut mukana kalojen nimiä kehitelleissä työryhmissä ja kirjoittamassa kirjaa Maailman kalojen nimet. Annetaan hänen kertoa.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Kansanmusiikin soitinten juuret

    · Aristoteleen kantapää

    Onko olemassa alkuperältään suomalaisia soittimia? Miten tällä alueella asuvat muinoin säestivät lauluaan? Musiikkiantropologian emeritusprofessori Timo Leisiö kertoo mm. jouhikosta, tuohitorvesta ja noitarummusta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.-------------Tiedot suomalaisten juurista ovat viime vuosikymmeninä tarkentuneet huomattavasti. Kun sata vuotta sitten pelättiin, että ulkomaalaiset pitävät meitä sivistymättöminä mongoleina, voimme nyt lyödä geenitieteellistä rätinkiä pöytään ja todeta, että vaikka ’itäsuomalaisille tyypillinen N-haploryhmä on tullut meille idästä’, on muistettava myös, että ’länsisuomalaisille tyypillinen haploryhmä I on peräisin todennäköisesti pohjoisesta Länsi-Euroopasta.Olemme siis kansainvälistä sakkia. Useimmilla suomalaisilla on kuitenkin vahva kokemus siitä, että juuremme ovat Suomessa.Onkin hiukan hätkähdyttävää, että sitten kun Suomessa puhutaan juurimusiikista, ei puhutakaan pohjoiseurooppalaisista musiikin kantaisistä vaan rockabillystä, doowopista, bluesista, countrystä ja rhythm’n’bluesista. Nämä kaikki ovat Yhdysvalloissa 1900-luvun aikana syntyneitä ja vakiintuneita musiikin muotoja. Moderni pop- ja rockmusiikki ovat syntyneet enemmän tai vähemmän suoraan näistä juurimusiikiksi kutsutuista aineksista. Nehän ovat aivan toista kuin vaikka suomalainen perinteinen kulta-aikojen iskelmä Olavi Virtoineen, Katri Helenoineen ja Jori Malmsteneineen. Ei kuitenkaan tarvitse kauaa lukea levynkansien tekijätietoja huomatakseen, että perinteisen suomalaisen iskelmän säveltäjät tulivat usein Italiasta, Saksasta ja Venäjältä. Kuulostaa siltä, että suomalaisen musiikin juuret ovat siellä, mihin on muutenkin oltu kauppa- ja kulttuuriyhteyksissä, aina Amerikkaa ja Afrikkaa myöten. Mutta miten on sitten suomalaisten kansanmusiikin instrumenttien laita? Onko kansanmusiikin instrumenteissa mitään suomalaista? Miten isänmaallisia ovat pelimannin viulu, shamaanin noitarumpu ja paimenen torvi? Musiikkiantropologian emeritusprofessori Timo Leisiö kertoo.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fiKuva: Kansallisgalleria / Antti Kuivalainen. Robert Wilhelm Ekmanin öljymaalaus

    starstarstarstarstar
  • Mitä kirjoja Turun palossa paloi?

    · Aristoteleen kantapää

    Miten Suomen akatemian kirjaston kokoelmalle kävi Turun palossa vuonna 1827? Kirjahistorian tutkija Anna Perälä tietää mitä kokoelmassa oli ennen paloa ja mitkä kirjat pelastuivat tuholta. Osa harvinaisista niteistä katosi iäksi. Mitä seurauksia palosta oli Suomen akatemialle?Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.-----------------Mitä kirjoja Turun palossa paloi?Vuonna 1847 Helsingin Keisarillisen Aleksanterin yliopiston oppihistorian professori ja yliopiston kirjastonhoitaja, 64-vuotias Fredrik Wilhelm Pipping järjesti poikkeuksellisen tapaamisen. Hän oli kuullut Matti Pohdosta, merkillisestä kulkumiehestä, joka kiersi maata, myi arkkiveisuja ja keräsi kirjallisuutta. Nyt hän halusi tavata tämän ylistarolaisen lapsesta saakka kerjänneen puolta nuoremman miehen. Tämän huippuoppineen ja kerjäläisen tapaamisen seurauksena julkaistiin kymmenen vuotta myöhemmin kattava selvitys Suomessa painetuista kirjoista nimeltään Luettelo Suomessa präntätyistä kirjoista. Kirjahistorian tutkijan Anna Perälän mukaan Pohto oli oppinut lukemaan rippikoulussa ja innostunut kirjallisuudesta niin paljon, että oli alkanut kerjuumatkoilla kerätä sitä. Hänellä oli innostuksen lisäksi myös ilmiömäinen valokuvamuisti, joten hän pystyi kertomaan Pippingille, millaisia kirjojen erilaiset painokset olivat.Pohto kuoli väkivaltaisesti kirjojenkeräysmatkalla Viipurissa samana vuonna 1857 kuin luettelo kirjoista ilmestyi. Hän oli tehnyt testamentin, jossa hän määräsi jäämistönsä 5000 nidoksesta ennen Turun paloa painetut kirjat Helsingin Yliopiston kirjastolle.Pohdon rajapyykkinä oli Turun palo syyskuun 4. ja 5. päivä vuonna 1827, tasan 190 vuotta sitten. Pipping oli silloin 24-vuotias ja Turun akatemian kirjastonhoitaja. Miten kirjaston kävi palossa? Millainen kirjasto oli ennen paloa? Millaista suomalaisen kirjan historiaa Turun palossa tuhoutui? Kysytään kirjahistorian tutkija Anna Perälältä.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Unkari - sukukieli ennen ja nyt osa 2

    · Aristoteleen kantapää

    Toisessa osassa Wienin yliopiston fennougristiikan professori Johanna Laakso kertoo mitä kielitieteen perusteella tiedetään unkarin kielen syntyvaiheista. Ohjelmassa syvennytään myös unkarin ja suomen kielen samankaltaisuuksiin, sekä pienten kielten tarpeeseen turvata olemassaolonsa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén

    starstarstarstarstar
  • Unkari - sukukieli ennen ja nyt osa 1

    · Aristoteleen kantapää

    Unkari ja Suomi ovat kielisukulaisia. Unkarilaiset ja suomalaiset eivät kuitenkaan ymmärrä toistensa kieltä. Millä lailla kaukainen sukulaisuus näkyy? Wienin yliopiston fennougristiikan professori Johanna Laakso kertoo Aristoteleen kantapään kaksiosaisen ohjelman ensimmäisessä osassa, miten sukulaisuus tuli ilmi. Ovatko unkarilaiset olleet kielten sukulaisuussuhteesta yhtä innoissaan kuin suomalaiset? Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. Toinen osa kuullaan viikon kuluttua.

    starstarstarstarstar
  • Mikä nimeksi varsalle?

    · Aristoteleen kantapää

    Eri-Aaronista Hetan Hempukkaan, Casanovasta Passionate Kempiin. Miksi ravihevosilla on niin omituisia nimiä? Ravihevosten nimistä on Pasi Heikuran kanssa keskustelemassa suomen kielen tohtori Marja Kalske. Kalskeen väitöskirja vuodelta 2005 on nimeltään Suomessa syntyneiden hevosten nimistö. Ohjelma on uusinta elokuulta 2007. Sen ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Anu Heikkinen.

    starstarstarstarstar
  • Onko keskustelulla toivoa nykyajassa?

    · Aristoteleen kantapää

    Aristoteleen kantapää on uusintana lähetettävä vuosikatsaus tammikuulta 2016. Ohjelma juhli silloin 10-vuotissyntymäpäiviään. Vuosikatsauksessa tarkastellaan vuoden 2015 yhteiskunnallista keskustelua. Pasi Heikuran vieraana on filosofi Ville Lähde, joka on kirjoittanut teoksen "Paljon liikkuvia osia". Siinä Lähde pohtii sitä, kuinka julkinen keskustelu lukkiutuu helposti jyrkiksi vastakkainasetteluiksi, kärjistyksiksi ja yksinkertaistuksiksi. Aristoteleen kantapää pyysi Lähdettä tutkimaan vuoden 2015 julkista keskustelua ja poimimaan Vuoden harhautuksen, Vuoden harhauttajan ja keskustelua edistäneen Vuoden miinanpurkajan.Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tuula Viitaniemi.

    starstarstarstarstar
  • Toivo ja taivaan asiat

    · Aristoteleen kantapää

    Toivolla on merkittävä asema kristinuskoisten maailmankatsomuksessa. Kun tutustuu muihin elämänkatsomuksiin, voi huomata, että toivo onkin yleisesti jaettu perusinhimillinen asenne. Ihminen tarvitsee toivoa. Aristoteleen kantapään vieraana on Yle Radio 1:n Toivon heinakuussa Helsingin yliopiston uskontotieteen yliopistonlehtori Teemu Taira. Hän kertoo muun muassa, mitä on toivon teologia. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    starstarstarstarstar
  • Kveeni - onko kielivähemmistöllä toivoa?

    · Aristoteleen kantapää

    Suomalaiset ovat erilaisista syistä joutuneet historiansa aikana jättämään kotiseutunsa, ja siirtymään toisiin maihin turvallisemman leivän ääreen. Kotoutuminen uuteen kulttuuriin ei ole aina mennyt ihan nappiin. Suomalaiset ovat sitkeästi pitäneet kiinni tavoistaan ja kielestään - vahvoista kotouttamispyrkimyksistäkin huolimatta. Näin on ollut myös Pohjois-Norjan Ruijassa, jonne suomenkielisiä muutti 1700- ja 1800-luvuilla. Kveenit on nykyään hyväksytty Norjassa kansalliseksi vähemmistöksi ja kveenien kieltä elvytetään monin keinoin. Historian tutkija ja teologi Petri Hiltunen toivoi viime syksynä Aristoteleen kantapää –ohjelmaa kveeneistä. Tietokirjailija ja kveenikulttuurin tutkija Lassi Saressalo kertoo, mitä väkeä nuo tarunhohtoiset kveenit ovat ja mitä kieltä he puhuvat. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén

    starstarstarstarstar
  • Esperanton nerous

    · Aristoteleen kantapää

    Aristoteleen kantapää on toteuttanut tänä vuonna kuulijoiden toiveita. Tuomo Grundström Raumalta halusi kuulla uusintana Esperanton kielestä kertovan ohjelman, joka on uusinta lokakuulta 2006.Mitä esperanton kielelle kuuluu? Miksi sitä kannattaisi opettaa peruskoulussa? Aristoteleen kantapään vieraana on pitkän linjan esperantisti Pentti Järvinen. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Anu Heikkinen.

    starstarstarstarstar
  • Kielilläpuhumisen lyhyt oppimäärä

    · Aristoteleen kantapää

    Kun tavalliset sanat eivät riitä, helluntailainen alkaa puhua kielillä. Silloin hän ei itsekään ymmärrä omaa puhettaan. Kielilläpuhuminen ei edellytä hurmostilaa. Kielillä voi rukoilla vaikka autolla ajaessa, tietää Turun yliopiston uskontotieteen dosentti Tuija Hovi. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.

    starstarstarstarstar
  • Miksei kouluissa opeteta lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi puhumisen tekniikkaa?

    · Aristoteleen kantapää

    Yllättävän moni kärsii puhetekniikan ongelmista. Harjoittelemalla oikeaa tekniikkaa voi päästä eroon kurkkukivusta ja narisevasta äänestä. Pasi Heikura kysyi Tampereen yliopiston puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkaselta, pitäisikö kouluissa opettaa lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös puhumista. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.-------------Vähän alta kolmikymppisenä rokkiyhtyeelläni alkoi yhtäkkiä olla keikkoja hyvin säännöllisesti. Ympärivuotisen viikonloppukeikkailun sijasta siirryimme tekemään tiiviimpiä kiertueita. Kesken ensimmäistä kiertuetta tajusin pikkuhiljaa, että kurkkuni oli ollut kipeä jo melkein vuoden ajan. Muita tavallisia hengitystieoireita ei ollut, joten päättelin, että se johtui silloisesta tavastani polttaa savukkeita. Ja koska itse näin aiheutin kurkkukipuni, en tietenkään mennyt lääkärille asiaa valittamaan.Keväällä 1992 teimme Kuopiossa keikkapaikassa iltapäivällä soundcheckiä. Testasin omaa mikrofoniani, kun yhtäkkiä en saanut suutani kiinni! Koetin hölmistyneenä sulkea suuta, mutta mikään ei auttanut. Minulla oli leukalukko, joka onneksi laukesi tunnin sisällä.Oli pakko mennä lääkärille, joka antoi lähetteen puheterapeutille. Puheterapeutti kysyi, mikä ongelmani on. Kerroin asian lyhyesti ja hän vastasi, että puheeni perusteella minulla oli kolme puheteknistä vikaa. Ensinnäkin narisin. Toisekseen minulla oli ns. kovat alukkeet, eli aloitin vokaalit pienellä äänihuulia rasittavalla paukahduksella. Ja kolmannekseen en puhunut pallean tuella vaan hengitin puhuessani pinnallisesti. Nämä yhdessä rasittivat äänihuuliani ja kurkkuani niin, että ne väsyivät helposti ja kipeytyivät. Olin ällistynyt, olin luullut puhuvani ihan normaalisti!Parin kuukauden harjoittelujen jälkeen aloin löytää helpomman, luonnollisemman ja vähemmän rasittavan tavan puhua. Kurkkukipu hävisi. Ja tietenkin ääneni muuttui. Nauhoitukset aiemmasta narinastani alkoivat kuulostaa teini-ikäisen epävarmalta koviksen teeskentelyltä. Jo tämä pinnallinen kokemus puhetekniikasta opetti minut huomaamaan, miten ihmiset tekevät puheesta itselleen vaikeaa. Erilaiset haitat ovat yllättävän yleisiä. Miten yleisiä ne ovat? Miksei puhetekniikkaa opeteta ihmisille? Pitäisikö kouluissa opettaa lukemisen ja kirjoittamisen lisäksi myös puhumista? Kysytään Tampereen yliopiston puhetekniikan ja vokologian professori Anne-Maria Laukkaselta.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Slangin slobot ja hurrit

    · Aristoteleen kantapää

    Stadin slangista voi päätellä ketkä Suomessa asuivat kulloinkin, ja keiden kanssa he olivat kanssakäymisissä. Tsennaaks stadii, bonjaaks slangii -sanakirjan kirjoittanut Heikki Paunonen kertoo, että stadin slangi ei ole murre vaan kieli. Slangi on puhujalleen paitsi ylepeyden, myös loputtomien oikeakielisyyskiistojen aihe. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén----------------Työvoimapula. 1800-luvun lopulla Helsinki oli kasvava kaupunki. Aleksis Kiven kuoleman tienoilla 1870-luvun alussa Helsingissä oli asukkaita noin kolmekymmentäkaksi tuhatta, eli jotakuinkin saman verran kuin Kangasalla nykyään. Kolme vuosikymmentä myöhemmin helsinkiläisiä oli liki kolme kertaa sen verran, noin 93 tuhatta.Kansaa tuli vauhdilla teollistuvaan kaupunkiin työläisiksi. Eri murteet sekoittuivat. Eri kielet sekoittuivat. Syntyi uusia yhteiskuntaluokkia, syntyi uutta kieltä. Samaan aikaan kun oppineet tehtailivat kieleemme satoja sanoja tieteen, taiteen ja kirjallisuuden tarpeisiin, Helsingin kaduilla niin sanottujen sakilaisten keskuudessa syntyi oma kielensä, jota alettiin pian nimittää stadin slangiksi.Koska kyseessä oli katujen kundien kieli, sillä oli pitkään halveksittu maine. Vasta reilusti toisen maailmansodan jälkeen slangia alettiin tutkia ja sillä alettiin kirjoittaa vaikkapa runoja. Nykyään puheenparresta osataan erottaa jo vanha sekä uusi slangi, vaikka luonnollisesti se uudistuukin koko ajan, ja niin sanottu uusikin slangi on jo ikivanhaa. Slangiin sekoittuu koko ajan uusien kielten puhujien sanoja, kun kaupunki jatkaa kasvamistaan.Vanhaa slangia tutkimalla voi ehkä oppia jotain siitä, miten kielten sekamelskasta voi syntyä jotain ainutlaatuista ja ennenkuulematonta, jotain josta ei voi kuin olla ylpeä. Jotain, mikä tuntuu omalta, kuten vaikka sanat remontti, akkuna ja sapuska – vaikka ne kaikki ovat tulleet meille venäjän kielestä, enemmän tai vähemmän stadin slangin kautta.Otettiinko stadin slangiin mukaan sanoja ruotsista ja venäjästä vai suomesta ja venäjästä? Millaista sanastoa stadin slangiin tuli eri kielistä? Stadin slangin guru, kingi ja bomtsika Heikki Paunonen kertokoon.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fiKuva: Helsingin kaupunginmuseo

    starstarstarstarstar
  • Miten Raamattu on vaikuttanut tarinoihimme

    · Aristoteleen kantapää

    Alussa oli Raamattu. Juutalais-kristillinen perinne vaikuttaa edelleen kielen, tapojen, nimistön ja tarinakertomisperinteeseen kautta länsimaiseen kulttuuriin. Raamattu on siten vaikuttanut myös suomalaiseen kirjallisuuteen aina Kalevalaa ja Aleksis Kiveä myöten. Pasi Heikuran vieraana tutkijatohtori Jyrki Korpua Oulun yliopistosta. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén. --------------------Muutama vuosi sitten sulkapallokaverini herra V. tapasi vanhan työkaverinsa marketin käytävillä ja puhe kääntyi tuolloin ilmestyneeseen uuteen Tähtien sota –elokuvasarjan jaksoon. Ystäväni herra V. ilmaisi, ettei ole niin kauhean suuri Star Wars –fani, koska parempiakin tieteiselokuvia on tehty. Tällöin hänen vanha työkaverinsa meni vakavaksi ja sanoi: ”Mutta Star Wars on totta!”Jos George Lucas 1960-luvun lopulla elokuvakoulunsa loppuvaiheilla olisi saanut sarjakuvasyndikaatti King Featuresilta luvat toteuttaa lapsuuden unelmansa, elokuvan 1930-luvun tieteissarjakuvasta Flash Gordon, Star Wars ei olisi yhtä totta. Kun Lucas ei saanut sarjakuvan oikeuksia, hän alkoi laatia elokuvalleen omaa universumia. Tutkimustyössään hän löysi uskontotieteilijä Joseph Campbellin vuonna 1949 ilmestyneen kirjan Sankarin tuhannet kasvot, jossa Campbell esittelee monomyytin käsitteen. Monomyytti on myyttinen peruskertomus, joka löytyy kaikista maailman uskonnoista ja myyteistä erilaisina variaatioina, mutta pohjimmiltaan samanlaisena. Campbellin kehittämä tiivistelmä maailman myyteistä sisältää mm. kuvauksen sankarin matkasta, jota Lucas sovelsi kirjoittaessaan Luke Skywalkerin vaiheista.Ei siis ihme, että Tähtien sodasta muistetaan usein jedi-ritarien uskonnollinen toivotus olkoon voima kanssasi ja että tavallinen tapakristittykin löytää elokuvasarjasta viittauksia vaikkapa Raamatun kertomuksiin. Jos moderni elokuvateollisuus ammentaa innoitusta Raamatusta, on sitä osattu ennenkin. Kirjallisuuden tutkijaprofessori Oulun Yliopistossa Jyrki Korpua selvittelee Raamatun vaikutusta kirjallisuuteen kautta aikojen kirjassaan Alussa oli sana. Hän on osaa vastata, miten moneen paikkaan nuo Lähi-Idän muinaisten paimentolaisten sadut ovat vaeltaneet.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Odysseian retket menneisyydestä nykypäivään

    · Aristoteleen kantapää

    Nuoren miehen rankat harharetket kiinnostavat vuosituhannesta toiseen. Odysseuksen vaikea kotimatka toimii ihmisenä kasvamisen vertauskuvana. Mikä on tarinan alkuperä? Millainen oli Odysseian taival historian hämäristä nykypäivään? Pasi Heikura kysyi professori Paavo Castrénilta, joka on hiljattain suomentanut Homeroksen Odysseuksen harharetket. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.----------------Yksi elämäni suurimmista televisiopettymyksistä sijoittuu vuoteen 1975, kun MTV alkoi esittää italialaista Luca Ronconin ohjaamaa minisarjaa Orlando Furioso eli Raivoisa Roland. Sarjaa nimittäin markkinoitiin saman tyyppisenä kuin hiukan tuota aiemmin esitetty sarja, joka oli tehnyt nuoreen rillipäähän aivan giganttisen vaikutuksen. Tuo vaikuttava televisioteos oli italialais-jugoslavialais-ranskalais-saksalainen tuotanto nimeltään Le Avventure di Ulisse, eli Odysseuksen seikkailut. Tuon kahdeksanosaisen tiivistelmän Odysseuksen harharetkistä olivat ohjanneet Franco Rossi ja Piero Schivazappa ja hyvin tehokkaan modernin musiikin siihen oli säveltänyt Carlo Rustichelli.Vähän yli kymmenvuotias uppoutui täysillä jugoslavialaisen pääosan esittäjä Bekim Fehmiun esittämän Odysseuksen turhiin yrityksiin päästä kotiin Välimeren aurinkoisissa maisemissa. Vierailu pelottavan kykloopin luona oli asiaankuuluvan vaikuttava ja sarjan tyyli loi muutenkin tarunhohtoisen ja tenhoavan tunnelman.Tällaisen realistisesti lavastetun seikkailun jälkeen italialainen, monella festivaalilla palkittu taiteellinen tulkinta keskiaikaisesta Raivoisa Roland –tarusta oli auttamatta lässähdys: koko sarja oli kuvattu yhden linnan autioissa ja hämärissä huoneissa, joissa Roland ystävineen lausui teatraalisia repliikkejään rullaavien puuhevosten päällä.Jokin Odysseuksen harharetkissä tuntuu kiehtovan vuosituhannesta toiseen. Kulkeehan yksi nykyaikaisen esikoiskirjallisuuden lajityyppikin luonnehdinnalla nuoren miehen raju odysseia. Haahuilu seikkailusta toiseen elämän myrskyisillä merillä toimii ihmisenä kasvamisen vertauskuvana ajasta riippumatta. Niinpä myös Paavo Castrénin uusi runomittaa lukuun ottamatta tarkka suomennos Troijan sota ja Odysseuksen harharetket on myös mukaansatempaava lukukokemus. Vaikka kyse on maailman vanhimmasta eepoksesta, tunnelma ei ole ollenkaan pölyinen. Millainen on Iliaan ja Odysseian taival historian hämäristä nykyaikaan? Milloin Homeroksen tarinat löydettiin? Seuraavassa kysymme asiaa professori Paavo Castrénilta.Viime syksynä nimimerkki Ale Ylenius toivoi Aristoteleen kantapäältä ohjelmaa ”klassisen kreikan pohjalta ponnistaen, Hellaan mytologian hahmojen ja aihelmien vaikutuksesta”. Kyseessä on siis kuluvan vuoden viides Aristoteleen kantapään yleisön toiveohjelma.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fiKuva: Wikimedia Commons / Sailko

    starstarstarstarstar
  • Suomen kielen painotus

    · Aristoteleen kantapää

    Aristoteleen kantapäässä pohditaan kielen painottamista. Onko suomen kielessä paino aina ensimmäisellä tavulla, ja painotetaanko muitakin kieliä miten sattuu. Pasi Heikuran vieraana Tampereen yliopiston fonetiikan tutkija ja lehtori Michael O'Dell. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Kaisa Pulakka. Se on uusinta huhtikuulta 2013.--------------Hyvää suomen kielen päivää, suomen kieli! Suomen kielen päivähän on joka päivä, vaikka kieltä onkin vuodesta 1978 juhlittu kirjakielemme perustajan Mikael Agricolan kuolinpäivänä yhdeksäs huhtikuuta – siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen syntymäpäiväänsä ei tiedetä. Ja seuraavaksi puhumme Mikaelin kunniaksi hiukan ruotsia, olihan ruotsi Agricolan aikaan oppineiston ja papiston kieli ja Agricola oli oppinut pappi:Las tenko dinka dulla meri komme reen.Tämähän on helppoa! Puhutaan ruotsia hiukan lisää:I tikka lens po vitas kuun. Toivottavasti nuoremmatkin kuulijat muistavat nämä muka-ruotsinkieliset lauseet koulun välituntien opetussuunnitelmista. Ensimmäinen lausehan kuuluu suomennettuna Lastenkodinkadulla me rikomme reen ja toinen kuuluu suomeksi: itikka lens povitaskuun.Nämä ikivanhat lasten höpöttelylorut opettavat meille myös vakavaa asiaa: ne kertovat meille, miten kielet eroavat toisistaan sanojen ja kieliopin lisäksi myös painotuksen ja intonaation perusteella. Suomen kielessä paino on tyypillisesti sanan ensimmäisellä tavulla, joten kun painon siirtää jollekin muulle tavulle, sanojen merkitys katoaa.Tähän liittyy yksi keskeinen kieleen liittyvien valitusten aihe: monen kielikorvaa ärsyttää valtavasti se, miten monet julkiset puhujat televisiossa ja radiossa painottavat sanoja väärin. Niin kuin vaikka marrasKUU tai joukkueMÄKI. Tai kun: iltaPÄIVÄLLÄ kerrotaan seuraMATKASTA. Mistä tässä on kysymys? Miten jotkut voivat olla niin tolloja, etteivät osaa kielemme oikeaa painotusta? Vai johtuuko väärä painotus jostain muusta kuin tolloudesta? Entä miten asia on hoidettu muissa kielissä? Tampereen yliopiston fonetiikan tutkija ja lehtori Michael O'Dell kasvoi Coloradossa ja hän on nyt kuunnellut suomen kielen painotusta kolmisenkymmentä vuotta, joten kysytään häneltä.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Täyttä hepreaa

    · Aristoteleen kantapää

    Heprean kieltä puhuttiin yli 2000 vuotta sitten juutalaisten keskuudessa, mutta se jäi pitkäksi aikaa käytöstä muissa kuin uskonnollisissa yhteyksissä. Heprean kieltä alettiin elvyttää juutalaisten yhteiseksi puhekieleksi sionistisen liikkeen toimesta 1800-luvun lopulta alkaen.Seemiläisten kielten emeritusprofessori Tapani Harviainen kertoo heprean kielen historiasta ja nykytilanteesta ja pohtii Pasi Heikuran kanssa, mistä sanonta “täyttä hepreaa” on saanut alkunsa. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.------------Näinä päivinä 69 vuotta täyttävä moderni Israel on sikäli jännittävä kansallisvaltio, että monikansallisempaa maata saa hakea. Kirjavaa joukkoa yhdistävänä tekijänä ei toimi ihonväri tai syntyperä vaan tuhansia vuosia vanha uskonto, juutalaisuus, jonka mukana tulevat sekä kulttuuri että kieli, heprea. Tavallaan kyseessä on siis nuori kansa, jolla on ikivanhat perinteet, juuri sellaiset joita monet muut kansat epätoivoisena kehittelevät perustellakseen olemassaolonsa.Heprea on myös kuuluisa kieli. Kun suomalaiset eivät ymmärrä jotain – oli kyse sitten vieraasta tai omakielisestä sekamelskasta – me sanomme, että se on täyttä hepreaa. Kukaan ei tunnu tietävän, mistä moinen sanonta on saanut alkunsa, mutta niinhän asian laita on monen sanontamme kohdalla.Englannin kielessä on toisin. Siellähän on vastaava sanonta it’s greek to me – se on minulle kreikkaa. Sen alkuperälle on kaksi vaihtoehtoista selitystä. Ensimmäisen mukaan se on suora käännös latinasta, josta tunnetaan ilmeisen muukalaiskielteinen idiomi Graecum est, non legitur eli: tämä on kreikkaa, sitä ei voi lukea. Ehkä William Shakespeare tunsi tämän ilmauksen, koska näytelmässään Julius Caesar hän käyttää ilmausta it’s greek to me, mikä on ilmeisesti pitänyt ilmauksen elinvoimaisena kautta vuosisatojen.Lähes jokaisessa kielessä on oma vastaava ilmaus ymmärryksen loppumiselle, mutta kielet, joihin viitataan, vaihtelevat kovasti. Netistä löytyvien hauskojen kaavioiden mukaan esimerkiksi tsekeille se voi olla espanja, romanialaisille turkki, turkkilaisille ranska ja ranskalaisille jaava.Jos suomalaisilla kerran on sanonta: se on täyttä hepreaa, niin onko heprean puhujilla ilmaus: se on täyttä suomea? Miten vanha heprean kieli on? Miksi hepreaa kirjoitetaan oikealta vasemmalle? Seemiläisten kielten emeritusprofessori Tapani Harviainen kertoo.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar
  • Laukaan monipuolisuusmies Wolmar Schildt kannatti venykekirjoitusta

    · Aristoteleen kantapää

    Wolmar Schildt kehitti suomen kieleen 500 uudissanaa, joista noin 100 on edelleen päivittäisessä käytössä. Esimerkiksi taide, tiede, ympyrä, neliö, uskonto, puoliso ja henkilö ovat hänen kehittämiään sanoja. Schildt ehti uudissanojen lisäksi sekaantua myös valtakunnan politiikkaan ja erityisesti Jyväskylän seudun kehittämiseen. Piirilääkärin viran ohella hän omisti ja päätoimitti sanomalehteä, perusti ensimmäisen suomalaisen säästöpankin ja oppikoulun. Vain yksi hänen ajamansa hanke ei onnistunut. Schildt kehitti suomen kielelle nk. venykekirjoituksen, mutta ei onnistunut ponnisteluistaan huolimatta saamaan sille kannatusta. Wolmar Schildtistä ja venykekirjoituksesta kertoo Aristoteleen kantapää -ohjelmassa kamarineuvos Erkki Fredrikson. Ohjelman ovat toimittaneet Pasi Heikura ja Tina Cavén.Kuva: Wolmar Schildt ja vaimonsa Matilda (o.s. Wadenstjerna), Museovirasto-------------------------Monelle on tuttu kysymys siitä, mitä Aleksis Kiven Nummisuutarien Topias lausuu katsellessaan kosioretkelle valmistautuvaa poikaansa Eskoa. Jos erehtyy siteeraamaan repliikkiä muodossa ”niin muuttuu maailma, Eskoseni”, saa heti korvilleen. Kiven sanamuotohan kuuluu tietenkin ”niin muuttuu mailma, Eskoni”.Kyllä, mailma, ei maailma. Onko sana ollut vuonna 1864 erilainen, vai onko Kivi halunnut kuvailla Topiaksen luonnetta laittamalla tämän suuhun sanasta tuollaisen oudon muodon? Ennen syvällisempiä luonnekartoituksia kannattaa muistaa, että pitkää vokaalia ei vielä 1800-luvun puolivälissä itsestään selvästi merkitty kahdella vokaalilla. Vielä 1847 lehdissä keskusteltiin kuitenkin siitä, pitäisikö kahden vokaalin sijasta sittenkin noudattaa tanskalaisen kielentutkijan Rasmus Raskin ehdotusta siirtymisestä unkarin kielen mukaiseen käytäntöön. Siinä pitkä vokaali merkitään erityisellä venykkeellä vokaalin päällä, ei toisella.Piirilääkäri Wolmar Schildt eli Kilpinen oli innostunut tuosta mannermaisesta menetelmästä. Mutta toisaalta Schildt oli innostunut paljon muustakin. Kuten nyt suomen kielen uusien sanojen sepittelystä.Edeltää, esine, henkilö, hoitola, itsenäisyys, kirjailija, kirje, laskento, sisustaa, suure, taide, tiede, umpio, uskonto, vankila, yksilö, yleisö ja ympyrä ovat kaikki Wolmar Schildtin luomuksia. Mikä mies Wolmar Schildt oikein oli ja miten ruotsia puhuvien aatelisten vanhempien vesaan tarttui suomen kielen edistämisen into? Kamarineuvos Erkki Fredrikson tietää.Pasi Heikuraaristoteles@yle.fi

    starstarstarstarstar