Episodes

  • Nyöri on näkövammaisten nuorten oma nettiradio, jota toimittaa Konsta Ranta.

    Lokakuun Nyörissä puhutaan mm. joogasta, makaroonilaatikosta ja käydään hopeadollarin saluunassa. Vakavana aiheena ovat perhesurmat. Muisteluhetkessä muistellaan erästä tiettyä viikonloppua Alastarolla.

    Voit lähettää Nyöriin myös omia juttuja osoitteella nyorijutut@gmail.com.

    Nyöristä kuulet joka kuukausi nuorisotoiminnan ilmoitukset ja ruokaohjeen sekä kiinnostavia juttuja esimerkiksi peleistä ja tapahtumista.

    Seuraa Nyöriä somessa:
    Facebook: facebook.com/nyorijutut
    Twitter: @nyorijutut #nyöri
    www.nkl.fi/fi/nyori

    Tule kuulolle!

    Nyörin tässä numerossa ei ole saavutettavuuslain vaatimaa tekstivastinetta, vedoten pieneen kohderyhmään ja siten kohtuuttomaan rasitteeseen. Asiaa selvitellään tulevien Nyöri-numeroiden osalta.

  • Editointi: Mikael Mustonen
    Lukija: Jutta Saanila

    Tämä on Minun näköinen mieli -podcast ja minä olen Jutta Saanila. Tällä kertaa puhun suoraan puhelinrinkiläisille ja ennen kaikkea niiden kokoonkutsujille.

    Kokoonkutsuja. Kokoonkutsuja. Kokoonkutsuja. (Mietiskellen) Kuinka mielenkiintoinen sana se onkaan! Joku, joka kutsuu toiset kokoon. Joku, jolla on halu saada kuulla toisten ääni ja joka tietää, mistä tällä kertaa oli idea puhua. Koronakeväänä, kun itse toimin viiden puhelinringin kokoonkutsujana sain kokea koko tuon työn autuuden ja kauneuden. Mutta myös sen, ettei se ole aina ihan helppoa.

    Nyt meillä on tänä syksynä ollut viisi puhelinrinkiä pyörimässä viisi viikkoa ja on tullut aika kiittää teitä, niin rinkiläisiä kuin kokoonkutsujia työstä, jonka olette yhdessä tehneet. Olen saanut seurata sitä vain sivusta. Ihmetellä ja uteliaana ounastella, välillä herkällä korvalla teitä kuunnellen, yhdessä ja erikseen.

    Emme voi puhua puhelinringeistä kuin verhotusti, koska siellä olevilla on oikeus olla luottamuksen turvissa mutta teille kokoonkutsujille voin kirjoittaa nyt ihailijapostia, koska tiedän teidän tehneen todellisen uroteon! Ette ehkä sitä minulle myöntäisi, jos sanoisin sen pokkana tavatessamme, mutta nyt kun siitä tulee podcastillinen sanoja, niin aion sen teille tuoda, ihan päin pläsiä kaikkien kuuntelijoiden edessä. Uskon, että te nykyiset ja tulevatkin rinkiläiset yhdytte tämän kirjeen sanomaan.

    Miten niin uroteko? On aina hyvin jännittävää hypätä täysin uusien ihmisten eteen. Voi olla, että se on vielä jännempää, kun he esiintyvät pelkkänä äänenä. Ensimmäinen puhelu on kaikille aina ERITTÄIN jännittävä. Sillä ihminen ei voi koskaan olla varma, onko toinen ihminen hänelle susi vai ystävä. Meillä jokaisella on kokemuksia ryhmien ensi kohtaamisista ja vaikka koskaan ei ole ollut vastassa susia, joku nakertaja eli sisäinen kriitikko saattaa kuiskutella korvaan, että tällä kertaa siellä on susi! Siitä te selvisitte, ensimmäisen kerran kauhun paikasta ja hyppäsitte rohkeasti kylmään veteen.
    Seuraava vaihe oli oppia juuri tämän ringin tapa olla rinki. Puhuuko joku mielellään pitkään? Käyttääkö joku tuskin koskaan puheenvuoroa? Onko teema, josta päätimme puhua riittävän hyvä, jotta juttua riittää? Mitä jos ei ole? Mitä sanon, jos kukaan ei puhu mitään? Kävitte läpi tämänkin kysymysviidakon päässänne ja opitte luottamaan ringin tapaan olla rinki ja siihen, että osaatte olla heille oikeudenmukainen ajan tasaaja. Huomasitte, että jokainen rinkiläinenkin haluaa tämän session onnistumista ja tekee monia hyviä aloitteita auttaakseen puhelun muodostumista vielä antoisammaksi. Te kaikki kannatte vastuuta ringistä, jolloin se ei muodostu kellekään liian painavaksi.

    Siinä sitten olitte ja kaikki suostuitte oppimaan jotain myös niistä juuri tämän ringin muodostamista haasteista. Ehkä rinkiläiset itse eivät niitä sinun haasteitasi edes huomanneet, mutta jokainen rinki tarjoa jäsenilleen ja varsinkin kokoonkutsujilleen joitain oppitunteja, jos vain pysähtyy niitä vähän miettimään. Joskus rinki voi toimia niin rehellisenä peilinä, että joutuu jollekin parkaisemaan: auts! Tuo sattui ja sitten katsotaan, mihin sattui, miten ja miksi. Näin me kasvetaan, näin te kasvatte ja näin he kasvavat ihmisinä ja jokainen kokemus tekee meistä vahvempia. Nämä oppitunnit tulevat kaupan päälle. Rinki toimii turvallisena laboratoriona, jossa niitä voi rinkiläisille myös valaista, jos oma luottamuksen kyky siihen jo riittää.

    Te olitte tämän maan ihka ensimmäiset tällaisten puhelinrinkien näkövammaiset vetäjät. Olette pioneereja ja tiennäyttäjiä seuraaville.

    Koko tekstivastineen voi lukea Näkövammaisten liiton verkkosivuilta: www.nkl.fi/fi/kokoonkutsujat-osaavat-sudetkin-kesyttaa

  • Missing episodes?

    Click here to refresh the feed.

  • Haastattelija: Jutta Saanila
    Haastateltava: pari- ja perheterapeutti Eeva-Maija Möttönen (elamanvirralla.fi)
    Editointi: Mikael Mustonen
    Miehen ääni: Ville Lamminen
    Naisen ääni: Elisa Montonen
    Kertomukset väleissä: anonyymit näkövammaiset, joilta pyydettiin tarinaa Webropolin avulla.

    Jutta Saanila kyselee Eeva-Maija Möttöseltä, mitä halaaminen ihmiselle tarkoittaa. Eeva-Maija kuvaa sitä, miltä suomalainen halaamiskulttuuri noin yleensä näyttää. Hän kuvaa sitä aika varovaiseksi. Me emme yleensä halaa. Se on myös hyväksytympää naisilla kuin miehellä. Synttärihalaaminen voi tuntua joskus tosi jäykältä ja hankalalta.

    Kosketuksen tarve on meille tosi tärkeä asia. Orvot lapset ovat menehtyneet, jos eivät ole saaneet kosketusta. Apinakokeissakin on huomattu, että pehmeä riepuäiti on parempi kuin rautalankaäiti, vaikka saisi kovalta äidiltä ruokaa.

    Ihminen janoaa kosketusta. Veressä erittyy oksitosiinihormonia, joka erittää aivoissa dopamiinia, joka on onnellisuushormoni. Läheistä ihmistä kun pitää kädestä, niin tuntuu kivalta. Se rauhoittaa ja tuntuu hyvältä. Halaamisen kuuluu edetä molemmin puolin sovituilla säännöillä, ettei toisella ole halatessa seksi mielessä. Ei tunnu mukavalta, jos ei halua juuri sellaista halausta.

    Useimmat ihmiset tykkäävät halata. Jos ei ole sopivaa kohdetta, niin se estää halaamista. Meillä on lukkoja, eikä esim. perheissä aina halata. Nyt on isät kuitenkin alkaneet ottaa osaa enemmän ja on totuttu siihen, että isät ja pojat halaa. Pitkään halaaminen on aivan ihanaa!

    Miten puutos läheisyyden tarpeissa yleensä ihmisessä näkyy ja tuntuu?

    Se tuntuu tosi ahdistavalta. Pitkään yksin olleet vanhat ihmiset oikein tarraavat pakonomaisesti kiinni, kun halipula on niin pakottava olo.

    Mitä keinoja, työkaluja tai taitoja terapeutti tietää tähän ongelmaan?

    Pariterapeutti tietää, että läheisyys on herkkä reagoimaan tunneongelmiin. Ensin pitää rakentaa hyvä tunneyhteys. Ei voi aloittaa halaamalla. Rituaalit olisivat hyviä. Ne kantavat parisuhdetta. Kun parisuhdetta ei ole, niin on koitettava muita keinoja. Jos ei ole ketään, ketä halata, vois mennä hierojalle tai kosmetologille, jotta saisi kosketuksen tunteen. Mä en suosittele että mennään prostituoiduille. Siihen liittyy myös vastuu. Voi olla että parisuhde on loppunut tai ei ole koskaan ollutkaan parisuhdetta. Puitakin voi halata ja itseään tai nallea voi halata, mutta se ei ole sama kuin inhimillinen toisen ihmisen kosketus.

    Ystävä voi hieroa hartioita tai rasvata jalkoja. Ihminen itse voi aina kysyä, saako halata, jos jossain tilanteessa tuntuu oikealta. Jos este halia on itsessä, niin kannattaa etsiä niitä keinoja avautua. Ne ovat perinnöllisiä asioita, ja jos kotona ei ole koskaan halattu, niin ei tunnu luontevalta halata. Voi tuntua halilta jos menee saunaan tai untuvapeiton alle tai mennä uimaan. Voi keksiä erilaisia keinoja saada tuntea ikään kuin hali ympärillään.

    Minun näköinen mieli -hankkeen puhelinrinkeihin voi ilmoittautua Jutta Saanilalle: jutta.saanila@nkl.fi ja 050 533 9491.

    Tekstivastineen voi lukea Näkövammaisten liiton verkkosivuilta: www.nkl.fi/fi/halipula

  • Nyöri on näkövammaisten nuorten oma nettiradio, jota toimittaa Konsta Ranta.

    Syyskuun Nyörissä käsitellään mm. revolvereja, intialaista kanaa sekä teknisiä ongelmia. Lisäksi Nyöri ilmoittaa ajavansa päin seinää tietyin keskiviikoin (Näkkäriajot).

    Voit lähettää Nyöriin myös omia juttuja osoitteella nyorijutut@gmail.com.

    Nyöristä kuulet joka kuukausi nuorisotoiminnan ilmoitukset ja ruokaohjeen sekä kiinnostavia juttuja esimerkiksi peleistä ja tapahtumista.

    Seuraa Nyöriä somessa:
    Facebook: facebook.com/nyorijutut
    Twitter: @nyorijutut #nyöri
    www.nkl.fi/fi/nyori

    Tule kuulolle!

  • Kuormituksen tunne ja oireet ovat monelle näkövammaiselle iso osa arkea. Taustalla voi olla muun muassa jatkuva pinnistely sekä vammaisuuden kokemukseen liittyvä stressi.

    Kuntoutus-Iiriksen psykologi Annu Kilpeläinen kertoo luennollaan, millaisin tavoin näkövamma voi uuvuttaa ja mitä uupumukselle voi tehdä.

    www.nkl.fi/fi/tyo

    Lue Näkövammaisuuteen liittyvä uupumus -luento tekstinä: www.nkl.fi/fi/nakovammaisuuteen-liittyva-uupumus

  • Keskustelijat: Jutta Saanila ja Riikka Hänninen
    Editointi: Mikael Mustonen

    Porisevan uuden podcast-tunnarin syntyprosessista aloitimme. Järjestämme Minun näköinen mieli -projektin piirissä valmennuksia ja puhelinrinkejä, joita kutsumme padoiksi: Kun tilasimme Riikalta tunnarin, niin hänellä soi korvissa padan porina. Sen äänen hän äänitti omassa vaatehuoneessaan puhaltelemalla letkulla kattilaan, jossa oli vettä.

    Sanasta uupumus Riikalle tulee mieleen se, että sitä ei saa päästää liian pitkälle. Sama juttu kuin flunssan kanssa, että kun tulee ensimmäiset flunssan oireet, niin kannattaa alkaa perua asioita. Voisko uupumuksen kanssa olla samoin, että se ei menisi niin pitkälle?

    Riikka ei ole uupunut niin pitkälle, että olisi joutunut olemaan sairaslomalla. Perhe on kannustanut Riikkaa lapsesta asti itsenäisyyteen. Riikka on siis aina halunnut selvitä itse. Tuttua ehkä muillekin näkövammaisille? Muutama vuosi sitten Riikka tunsi, että säätäessään jotain asiaa tietokoneen kanssa, hän vain huomasi, että koko elämä tuntuu vaan säätämiseltä. Kaverit alkoivat kysellä, että mikä hänellä oikein on, kun ei ole oma itsensä.

    Asiat tuntuivat sisäisesti vaikeilta. Ajatukset kiersivät tätä rataa: "Tälle ei vaan voi mitään, mä en voi vaikuttaa, tällaista tää elämä vain on. Tuli tunne, että mut on viskattu jollekin lautalle keskelle valtamerta ja mun täytyy vain tällä kengällä meloskella, jospa se ranta tulisi jostain vastaan."
    Mitkä asiat auttoivat?

    Riikka oivalsi, että täytyyhän tässä olla jokin muukin tapa elää ja tuli terve kiukku. Hän alkoi etsiä apua. Hän meni Näkövammaisten liiton Stop työuupumukselle -kurssille. Hänellä toimii sääntö, että kun säätöä on ollut tunti päivässä, se pitää lopettaa.

    Miltä avun pyytäminen tuntui?
    Riikka pääsi kiinnostavan tiedon lähteille, ja sai vahvistusta sille että avun pyytäminen voikin olla vahvuuden merkki. Hän oivalsi, että joskus onkin tosi voimauttavaa pyytää apua. Tilanteessa, jossa on bussipysäkillä ja kaikki tuntuu vaikealta, niin voikin armahtaa itseään ja ottaa taksin.
    Riikalle tuottaa iloa yhteys kavereihin ja musiikkiin. Koronan aikana yhteydet voivat olla haastavia, mutta onneksi saamme käyttää erilaisia välineitä siihen.
    Kerromme lopuksi puhelinringeistä, joissa näkövammaiset saavat vertaistukea. Pikkulinnut olivat laulaneet Riikallekin, että niistä on hyötyä ja iloa.

    Ilmoittaudu puhelinrinkiin eli pikkupataan Jutta Saanilalle: 09-39604088 tai jutta.saanila@nkl.fi

    Kuvassa Riikka Hänninen, kuvaajana Henriikka Seppälä.

  • Nyöri on näkövammaisten nuorten oma nettiradio, jota toimittaa Konsta Ranta.

    1511 tuntia myöhemmin. Elokuun Nyörissä käydään läpi nuorisofoorumi, taistellaan supersankarilla, syödään mustikkapiirakkaa ja puhutaan muun muassa EU:n saavutettavuusdirektiivistä.

    Voit lähettää Nyöriin myös omia juttuja osoitteella nyorijutut@gmail.com.

    Nyöristä kuulet joka kuukausi nuorisotoiminnan ilmoitukset ja ruokaohjeen sekä kiinnostavia juttuja esimerkiksi peleistä ja tapahtumista.

    Seuraa Nyöriä somessa:
    Facebook: facebook.com/nyorijutut
    Twitter: @nyorijutut #nyöri
    www.nkl.fi/fi/nyori

    Tule kuulolle!

  • Nyöri on näkövammaisten nuorten oma nettiradio, jota toimittaa Konsta Ranta.

    Kesäkuun Nyörissä puhutaan mm. MUD-peleistä, grilliruoasta, eläimistä ja kiertueista. Lisäksi taivastellaan pitkin seiniä juoksemista (seinähullut).

    Voit lähettää Nyöriin myös omia juttuja osoitteella nyorijutut@gmail.com.

    Nyöristä kuulet joka kuukausi nuorisotoiminnan ilmoitukset ja ruokaohjeen sekä kiinnostavia juttuja esimerkiksi peleistä ja tapahtumista.

    Seuraa Nyöriä somessa:
    Facebook: facebook.com/nyorijutut
    Twitter: @nyorijutut #nyöri
    www.nkl.fi/fi/nyori

    Tule kuulolle!

  • Editointi ja musiikki: Mikael Mustonen
    Lukija: Jutta Saanila

    Hei! Olen Jutta Saanila, Minun näköinen mieli -hankkeen koordinaattori.
    Heikentynyt näkökyky tai sokeus aiheuttaa joskus kaikenlaista hämminkiä suhteessa näkeviin ihmisiin. Tämän podcastin koostin, kun olimme pohtineet aihetta ristiin rastiin erään porukan kanssa.

    Törmäilyä ja kaikenlaisia sattumuksia
    Useimmat kohtaamiset näkevien kanssa menevät ihan hyvin. Tähän on kerätty nyt ne kaikkein koomisimmat ja kiperimmät tilanteet, joita joillekin on tapahtunut. Niistä on kuitenkin jäänyt pysyvä jälki sisimpään, jonka käsitteleminen auttaa tulevia kohtaamisia onnistumaan paremmin.
    Kaikkein kipeimpiä kohtaamisia näkevien kanssa tulee liikenteessä. Loukkaantumisvaara on ilmeinen, kun pyörät suhahtelevat ohi. Vaara on moninkertainen, jos olet juuri näkövammautunut ja arastelet käyttää valkoista keppiä tai mitään muutakaan merkkiä, josta huomaisi, että liikut täysin korva- ja jalkatuntumalta. Joskus yksi jalka voi astua jonkun varpaille, jolloin turpiin saantikin on lähellä.
    Kaupungilla liikkuessa voi tulla vastaan auttamisintoinen ihminen, joka lähtee repimään vaatteista, lupaa kysymättä, johonkin suuntaan. Metrossa saman kaltaiset ihmiset voivat auttamishimossaan päättää puolestasi, että jäät samalla pysäkillä heidän kanssaan, jotta he saisivat auttaa sinua eteenpäin.
    Sosiaaliset tilanteet muuttuvat joskus hankaliksi, jos ei ole käsitystä keitä muita huoneessa oikein on. Jos he eivät pyynnöstä huolimatta suostu esittäytymään, voi tuntua todella tukalalta jäädä siihen tilanteeseen. Jos joistakin sosiaalisista tilanteista myös poistutaan sanomatta sanaakaan, voi jäädä aika ilkeä olo pitkäksi aikaa.
    Naapuri saattaa vasta kovassa kännissä ollessa uskoutua kovaan ääneen soimaamaan, että mikset koskaan häntä morjensta. Siinä sitten selittelet, ettet näe häntä. Mahtaako hän seuraavana päivänä muistaa, mitä olit kertonut?
    Joku kertoo puhelimessa ohjeita, miten saapua terveyskeskuksessa tiettyyn paikkaan. Kovasti saattaa tulla selitystä, että sieltä ja sieltä kautta tulet sitten. Onhan se paikka aina lopulta löytynyt. Monesti erilaisissa kirjoitustilanteissa kysytään, että mikset käytä kuule silmälaseja. Kerran katsastuskonttorissa jopa tarjottiin sellaisia laseja, joilla heidän mukaansa varmasti näkisi.
    Näkövammaista pidetään usein tyhmänä tai kehitysvammaisena ja ihmiset alkavat huutaa kovaa tai puhua hitaasti, jotta toinen käsittäisi mitä puhutaan. Saatetaan selittää saattajalle tai avustajalle asiat, kun sen voisi tehdä suoraan itse asianosaiselle.
    Mitä tarvitaan, että näkevät oppisivat suhtautumaan toisella tavalla? Jokainen näkeviin päivittäin törmäävä voi ainakin yrittää muistaa, että nämä monesti pelkäävät erilaisuutta ja sitä, että he joskus itse voisivat vammautua. Silloin he muuttuvat epävarmoiksi, pelkäävät, hämmentyvät ja tuntevat itsensä kenties tyhmiksi ja avuttomiksi. Näkövammaiset voivat olla heidän näkökulmastaan eräänlaisia mörköjä ja kummajaisia.
    Näkevää auttaisi paljon, jos hän saisi selvästi ja mutkattomasti kuulla, että toinen näkee huonosti tai ei ollenkaan. Lisäksi voisi olla hyvä aina sanoa suoraan, nasevasti ja ystävällisesti, jos tarvitsee apua tai myös sen, ettei tarvitse apua, niin näkevän ei tarvitse miettiä sitä kysymystä itse lainkaan. Voisi olla hyvä kertoa ainakin niille näkeville ystäville, joita usein tapaa niistä tilanteista, jotka liittyvät vaikka hiljaa poistumiseen ravintolapöydästä tai siihen, millä tavoin paikkojen löytämisohjeet voi muotoilla niin, että näkövammainen oikeasti löytää perille. Jos jotain taitoja tai älykkyyttä tunnutaan kyseenalaistavan, niin voisi silloin huumorilla tokaista jonkun ennalta harjoitellun fraasin, vaikkapa: Olen muuten täysissä sielun ja ruumiin voimissa, älykäs, viisas ja jopa filmaattinen!

  • Näkövammaismuseon museoamanuenssi Kari Huuskonen esitelmöi näkövammaisliikkeen toiminnasta talvi- ja jatkosodan aikana.

    Tallenne on tehty 6.9.2017, ja se on osa Studia Generalia -luentosarjaa.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Näkövammaismuseon museoamanuenssi Kari Huuskonen esitelmöi suomalaisen näkövammaisliikkeen historiasta.

    Tallenne on tehty 1.2.2017, ja se on osa Studia Generalia -luentosarjaa.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Mitä kuuluu pitkän historian näkövammaisliikkeelle tänä päivänä? Näkövammaismuseon museoamanuenssi Kari Huuskonen haastattelee Näkövammaisten liiton puheenjohtajaa Sari Loijasta.

    Tallenne on tehty 29.11.2017, ja se on osa Studia Generalia -luentosarjaa.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Millainen on näkövammaiskuntoutuksen historia? Näkövammaismuseon museoamanuenssi Kari Huuskonen haastattelee FM tietokirjailijaa Teuvo Ruposta.

    Tallenne on tehty 4.10.2017, ja se on osa Studia Generalia -luentosarjaa.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Mitä tapahtuu näkövammaistyössä maailmalla? Näkövammaismuseon museoamanuenssi Kari Huuskonen haastattelee Näkövammaisten liiton kansainvälisten asioiden päällikköä Timo Kuoppalaa.

    Tallenne on tehty 1.3.2017, ja se on osa Studia Generalia -luentosarjaa.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Nyöri on näkövammaisten nuorten oma nettiradio, jota toimittaa Konsta Ranta.

    Toukokuun Nyörissä tapetaan zombeja, mennään aikakoneella ysärille ja valmistetaan lohikeittoa. Juttujen väleissä puhutaan mm. kasvatuksesta (lehmä/sonni). Tauot sisältävät tavan mukaan paljon muutakin varsin rönsyilevää keskustelua.

    Voit lähettää Nyöriin myös omia juttuja osoitteella nyorijutut@gmail.com.

    Nyöristä kuulet joka kuukausi nuorisotoiminnan ilmoitukset ja ruokaohjeen sekä kiinnostavia juttuja esimerkiksi peleistä ja tapahtumista.

    Seuraa Nyöriä somessa:
    Facebook: facebook.com/nyorijutut
    Twitter: @nyorijutut #nyöri
    www.nkl.fi/fi/nyori

    Tule kuulolle!

  • Editointi: Mikael Mustonen
    Lukija: Jutta Saanila

    Hei! Olen Jutta Saanila Minun näköinen mieli -hankkeesta. Tämän kertainen podcast kertoo niistä vahvuuksista, joita lähes jokaiselle näkövammaiselle pakon sanelemana kehittyy pikku hiljaa, kun hän selviytyy ihan normaalista elämästä näkevien maailmassa.

    Sisäiset voimavarat

    Olen pohtinut näkövammaisten opaskirjaa. Niin, sellainen on syntymässä Minun näköinen mieli -hankkeelle kovaa vauhtia ja yhteistyötä tehdään laajalla rintamalla kaikkien halukkaiden kanssa. Tässä taannoin mietimme yhdellä porukalla niitä voimavaroja, jotka näkövammaisille kehkeytyvät ikään kuin olosuhteiden pakosta. Timanttikin hioutuu ihan valtavassa paineessa pikkuhiljaa, niin myös nämä avut ja kyvyt syntyvät kuin huomaamatta, mutta syntyvät kuitenkin. Niitä on ainakin seitsemän.

    Kuuntelemisen taito on tänä päivänä kovassa huudossa. Kukaan ei ole siinä mestari, mutta näkövammainen on usein jo varsin lähellä mestaruutta kuullessaan ihmisten hengityksen, kun nämä seisovat suomalaisittain ujostellen hipihiljaa jossain huoneessa tai kuunnellessaan tarkkaavaisena kolmatta kertaa samat ohjeet alusta loppuun, jotta saisi jonkun apuvälineen vihdoin pelittämään. Taas olosuhteet pakottavat löytämään itsestä ylimääräisiä taitoja ja herkkyyttä, jotta pärjäisi tai pääsisi asioissa eteenpäin.
    Toinen taito, joka näkövammaiselle siunaantuu pikkuhiljaa elämän paineessa, on kärsivällisyys. Toisille, hieman impulsiivisemmille persoonille, se tulee kuulemma valtaisan kärsimyksen kautta, jo valmiiksi tasaisemmille luonteille se kehkeytyy pikkuhiljaa. Kaikki sitä taitoa tarvitsevat joka päivä ja rutkasti.
    Näkövammaisen neljäs taito liittyy kaikkien jäljellä olevien aistien yhteisherkkyyteen. Herkkyyttä ei ole vain sormen päissä, muussa kehon tuntoaistissa, kuuloaistissa, maku- ja hajuaistissa, vaan sitä on hyvin kokonaisvaltaisesti koko kehossa ja mielessä. Näköaistin puuttuessa osataan vaistota äänettömiä viestejä, tunnistaa toisten tunteita omassa kehossa ja lukea viestejä rivien välistä. Tämä herkkyys on äärimmäisen käyttökelpoinen sosiaalisissa tilanteissa, kun täytyy ymmärtää toisen äänen sävyistä, tauoista ja voimakkuuksista niitä asioita, joita näkevät havainnoivat kasvojen ilmeistä.
    Viides taito, jota näkövammainen tarvitsee hyvin paljon, on tarkka muistaminen. Muisti kehittyy monella äärimmäisen tarkaksi ja pitkäkestoiseksi. Näkövammainen ystäväni muisti useiden vuosien tauon jälkeen lasteni nimet, syntymävuodet sekä milloin ja missä olimme viimeksi tavanneet.

    Kuudes ominaisuus on valppaus. Tuttu tilanne tietä ylittäessä. Äärimmäinen valppaus, tuleeko autoja, kuuluuko liikennevalojen äänimerkki, tuleeko ketään muuta ihmistä samaa aikaa tien yli? Valppauden taito hioutuu tässä ja useissa vastaavissa riskialttiissa tilanteissa elämän soljuessa eteenpäin. Kun on oppinut herkistämään kuuloaistinsa ääriasentoon ja löytämään kaikista ilmansuunnista olennaista informaatiota yhtä aikaa, sitä ei varmaan itse pidä enää minään erityistaitona, vaikka se sellainen totisesti onkin.

    Seitsemäs ominaisuus, joka näkövammaiselle kehkeytyy, on rohkeus. Joka kerta kun astuu ovesta ulos, niin alkaa seikkailumatka. Ensimmäinen pelko koskee taksin saamista. Tuleeko sitä tällä kertaa, tuleeko ajoissa ja jos tulee, niin osaako se ajaa perille? Vaaditaan todellista rohkeutta lähteä tähän seikkailuun, jota kutsutaan normaaliksi paikasta toiseen siirtymiseksi, mutta joka on nykyään täynnä erilaisia epävarmuustekijöitä. Tarvitaan rohkeutta kohdata toisen kulttuurin edustaja, joka ei ehkä hahmota näkövammaisen ongelmaa lainkaan ja kyselee olemattomalla kielitaidolla mahdottomia kysymyksiä toisen vastata.

    Näitä taitoja on varmaan lisääkin. Osaatko sinä kuvailla niitä, omiasi tai muiden? Kerro ihmeessä minulle, niin tietosi päätyvät opaskirjaan ja tulevat voimauttamaan monia näkövammaisia projektin aikana! Ota yhteyttä: Jutta.saanila@nkl.fi tai 09 3960 4088.

  • Mestareita ja kisällejä – näkövammaiset huonekaluverhoilijoina -teemaa käsittelevät käsityömestari, verhoilija Tuomo Arvola ja museoamanuenssi Kari Huuskonen. Tallenne on Näkövammaisten liiton Näkövammaismuseon Historiaklubilta 19.2.2020.

    Tutustu Näkövammaismuseoon: www.nkl.fi/fi/nakovammaismuseo

  • Lukija: Jutta Saanila
    Musiikki ja editointi: Mikael Mustonen

    Hei! Minun nimeni on Jutta Saanila ja olen Minun näköinen mieli hankkeen koordinaattori. Seuraavassa podcastissa kerromme, miten tulla onnelliseksi ja löytää elämään tarkoitusta.

    Onnellisuus ja elämän tarkoitus

    Ihmisellä on iso tarve olla onnellinen. Olen tutkinut suomalaisien tutkijoiden, mm. Frank Martelan ajatuksia ja saanut tietää, että meillä on useiden tutkimusten mukaan kolme perustarvetta, jotka kun on täytetty, onnellisuus ja täyttymys on siinä. Palataan niihin kohta.
    Monesti tuntuu kuin elämän tarkoitus karkaisi teille tietymättömille. Kaikki tuntuu turhalta ja tyhjältä, tyhmältä ja mitään sanomattomalta. On turta olo. Silloin olisi hyvä muistaa, ettei elämässä ole muuta tarkoitusta kuin saada toteuttaa itseään ja tehdä itsestään merkityksellisen muille. Se on niin simppeliä. Mitä itsensä toteuttaminen sitten on? Teet jotain, josta saat mielihyvää ja joka vie omaa kehitystäsi eteenpäin. Saat tehdä vapaasti sitä, missä olet hyvä ja kykenevä ja paras. Siitä voi olla iloa myös muille, mutta ei välttämättä tarvitse olla sitäkään.

    Se toinen puoli onkin pikkasen kimurantimpi. Miten teet itsestäsi merkityksellisen muille? Onko sinulla halua päästää ihmisiä lähemmäksi itseäsi? Jos vastaus on kyllä, niin olet onnen Pekka/Liisa, mitään ongelmaa ei ole. Alat vain antaa erilaisissa tilanteissa enemmän itsestäsi. Pysähdyt kuuntelemaan ystävän vuodatusta kunnolla, yrität keksiä keinoja ilahduttaa läheistäsi, teet pieniä tekoja, jotka ilahduttavat itseäsi enemmän kuin sitä, kelle niitä teet. Tämä tuo rutkasti merkitystä elämääsi.

    Jos vastaus taas on ei. Et halua muita lähelle itseäsi, niin edetään varovaisemmin. Keskitä kaikki huomio joksikin aikaa vain itseesi. Anna itsellesi huomiota ja aikaa. Tee tilaa ajatuksillesi ja ennen kaikkea tunteillesi. Ole myötätuntoinen itsellesi, sillä olet varmasti kokenut jollain tavalla kovia. Saatat olla jopa haavoittunut, vaikket sitä itse näekään. Sinun on kohdattava ensin jotain itsessäsi ennen kuin olet valmis kohtaamaan ketään muuta. Anna prosessille aikaa ja etsi myös ulkopuolista apua, jotta saisit mahdollisuuden eheytyä.
    Ne kolme perustarvetta ovat jokaisella ihmisellä nämä: omaehtoisuus, kyvykkyys ja yhteisöllisyys. Jos pääset siis päivittäin vapaasti tekemään sellaista, josta nautit, niin olet todella pitkällä tärkeimpien tarpeittesi tyydyttämisessä. Sen lisäksi vain katsahdus ympärille. Aina on jossain ihmisiä, eläimiä tai luontoa, jonka kanssa voi luoda merkityksellisen suhteen tai syventää jo olemassa olevaa suhdetta. Jos se ei onnistu, luo suhde itseesi ja keskity parantumaan ja voimistumaan ensin itse.

    Tämä oli Minun näköinen mieli -podcast tällä kertaa. Järjestämme edelleen puhelinrinkejä ja niihin otetaan ilmoittautumisia vastaan. Ota yhteyttä: Jutta.saanila@nkl.fi . Lisäksi syksyllä järjestetään Minun näköinen mieli -valmennuksia ympäri Suomea. Pysy kuulolla, niin saat tietää lisää.

  • Tervetuloa omatoimisen jumpan pariin!

    Kunnostaan kannattaa pitää huolta myös kotioloissa. Tässä jumppasarjassa on esittely (osa 1) sekä 12 jumppaa (osat 2–13), joissa keskitytään lihasvoiman ja tasapainon ylläpitoon.

    Jumppien vaikeustaso nousee asteittain. Osa jumpista tehdään lattialla maaten, toiset taas istuen ja seisten. Soveltaen jumpat sopivat kaikille!

    Kukin jumppa kestää noin 5 minuuttia. Kuunnellessa kannattaa pysäyttää ohjeet itse liikkeen teon ajaksi.

    Ohjeet on tehty vuonna 2011 opinnäytetyönä, jonka toteuttivat Hanna Vuolteenaho ja Maria Huhtala., toimeksiantajanaan Lapin näkövammaiset ry.

  • Tervetuloa omatoimisen jumpan pariin!

    Kunnostaan kannattaa pitää huolta myös kotioloissa. Tässä jumppasarjassa on esittely (osa 1) sekä 12 jumppaa (osat 2–13), joissa keskitytään lihasvoiman ja tasapainon ylläpitoon.

    Jumppien vaikeustaso nousee asteittain. Osa jumpista tehdään lattialla maaten, toiset taas istuen ja seisten. Soveltaen jumpat sopivat kaikille!

    Kukin jumppa kestää noin 5 minuuttia. Kuunnellessa kannattaa pysäyttää ohjeet itse liikkeen teon ajaksi.

    Ohjeet on tehty vuonna 2011 opinnäytetyönä, jonka toteuttivat Hanna Vuolteenaho ja Maria Huhtala., toimeksiantajanaan Lapin näkövammaiset ry.