Episodes
-
Pienen karanteenikirjakerhon kesä alkaa suurella rakkaus(romaani)keskustelulla! Puhumme kirjailija Juuli Niemen romaanista Mahdottomia oletuksia, joka ilmoittaa ensi sivuillaan olevansa satu ja joka aiheuttaa ainakin yhdessä lukijassaan suorastaan fyysisiä ihastumisen tunteita. Miten kirjailija menee tunteen sisään? Mahdottomia oletuksia antaa äänen niin nihkeilevälle naiselle kuin aika kiltille miehelle. Pohdimme, miksei rakkaus ole helppoa vaikka yhteiskunnallisia esteitä on lakaistu tieltä, mistä tiedostavien ja psykologiaa tuntevien rakastuneiden väärinkäsitykset, oletukset ja estot kumpuavat.
Juuli Niemen kuva Mitro Härkönen, WSOY -
Tällä kertaa keskustelemme kauhusta. Akseli Heikkilän toisessa romaanissa on paljon kauhufiktiolle tuttuja aineksia miljööstä (vanha syrjäinen talo salattuine nurkkineen ja menneisyyksineen)päähenkilöön (nainen salattuine menetyksineen). Pohdimme, millaisia vaatimuksista genrekehikko toisaalta asettaa ja miten se toisaalta vapauttaa sekä kirjailijan että lukijan realismin oletuksista, mahdollisesti pääsemään syvemmälle psyykeen, ja miten se parhaimmillaan aiheuttaa molemmissa häiriötilan. Kuuntele ja häiriinny!
-
Missing episodes?
-
Tiina Lehikoisen Punelma-romaani on hurja sekoitus (kirjallisuus)historiaa, esseetä ja fiktiota. Sen kertoja sekä lähilukee Eino Leinon ”routavuosiromaania” Jaana Rönty ja nostaa sen päähenkilön, Jaanan, tekstistä tai tekstin avulla elävämmäksi kuin monen ”oikean ihmisen”, että samalla kyseenalaistaa ja kompleksisia nykyajan taiteilijoiden tavan kääntää ja nostaa esiin unohdettuja ja väheksyttyjä naisia sankareina ja poikkeusyksilöinä. Keskustelemme kirjailija Lehikoisen kanssa mm. Jaanasta, vallankäytöstä, Leinon edustamasta ideologiasta 1900-luvun alussa ja nyt, patrioottista propagandasta, kansan osasta, naisista, jotka eivät sovi annettuihin rooleihin, poliittisen taiteen mahdollisuudesta tai mahdottomuudesta ja tarkoituksella ohitetuista historioista.
Tiina Lehikoisen kuva Toni Härkönen, Like -
Toimittaja Iida Sofia Hirvosen esikoisteos on proosaa, jossa esseemäisyys, omaelämäkerrallisuus ja kokemuksellisuus sekoittuvat ja valuvat rajojen yli. Radalla kiertää kehää yöelämässä, vähän työelämässäkin ja käy keskusteluja, havainnoi ja kuuntelee, ja elää tanssilattialla. Keskustelemme, miten kirjailija ja kertoja käyvät pelkoja päin ja mikä pelottavissa jutuissa kiehtoo, miten musiikki tuntuu tekstissä, miten ruumiillisista kokemuksista tulee proosaa, miksi rakkaus on kaikkein vaikein aihe ja miten kirjoittaa niin ettei itse kyllästy omaan asenteeseensa ja maneereihinsa.
-
Kirjailija, kirjallisuudentutkija pyörittää esseeteoksessaan Kolmen kehän sirkus kirjallisuushistoriaa, -aikalaisuutta ja -tulevaisuutta. Pieni karanteenikirjakerho päättää ryhtyä paremmaksi lukijaksi ja hyppää karuselliin mukaan. Keskustelemme paitsi ikuisuusaiheista kuten kritiikki, maan tapa ja moralistinen poseeraus, myös siitä, miten itse esseeteoksen muoto ja sisältö muodostavat (sic) kehiä ja kokonaisuuksia uusien, vanhojen ja keksittyjen tekstien välille.
Kiitos Siltala, jonka tiloihin Pkk pääsi äänittämään, ensi kertaa pois eristysolosuhteista ja etäyhteyksistä, ihmisten ilmoille!
Markku Eskelisen kuva Laura Malmivaara -
Riikka Ala-Harjan uusin teos ei ole TV-sarja, vaan romaani, joka sekoittaa ja leikkii todellisuuden ja fiktion kerroksilla ja niiden välissä. Keskustelemme romaanin ja mahdollisen todellisuuden vastaavuuksista, miten romaanihenkilöille nimensä ja elokuvakerhonsa lainanneet näyttelijät suhtautuvat esiintymiseensä kirjan henkilöinä, ja missä suhteessa romaanihenkilö Alaharja on kirjailija Ala-Harjaan. Sekä opettamista ja opiskelusta taideyliopistossa 2020-luvulla, sukupolvien törmäämisistä ja yhteisymmärryksistä. Ja paljosta muusta!
-
Runoilija Pauliina Haasjoki keskustelee teoksestaan Nausikaa. Sitä voi lukea ainakin runokokoelmana, proosakokeiluna ja pandemia-ajan päiväkirjana, se käsittelee tekijänsä aiempien teosten tavoin planeetanlaajuisia kriisejä ja apokalypsin jälkeistä maailmaa, mutta sitä lukiessa herää outo toiveikkuus. Miten tähän liittyy Hayao Miyazakin anime- ja mangasankari Nausikaa? Miten runoilija tavoittaa tekstissä lajienvälisen ymmärryksen, ja mitä iloa siitä voi olla meille kaikille?
-
Osa 73: Annastiina Heikkilä, Vapaus valita kohtalonsa by Taru Torikka
-
Keskustelemme kirjailija Jyri Vartiaisen kanssa hänen tuoreesta teoksestaan Pölyllä on kasvot. Lyhytproosateoksen katkelmat voi lukea kokonaisuutena tai erillisinä. Niissä voi olla sama kertoja tai eri. Usein niissä on oleellista se mitä ei sanota. Puhumme siitä, miten teksti syntyy aistimuksista, tiloista ja tuntemuksista, ja miten Vartiainen yhtäaikaa rajaa tiukasti ja päästää ilmaa lauseisiin. Vartiaisen henkilöt unohtuvat usein haaveisiinsa tai muistoihinsa, tuntuvat pohtivan jotain muuta kuin mitä parhaillaan tekevät. Niistä on puhuttu uutena työläiskirjallisuutena, ehkä ne ovat esimerkki siitä ettei työ, työttömyys tai muu yhteiskunnallinen määrittele henkilöitä tyhjentävästi. Pölyllä on kasvot -kirjan henkilöillä on ahdistaviakin tilanteita, mutta heillä on usein myös lapsenkaltainen kyky havainnoida ja nauttia vaikka lämpölamput aurinkoakin paremmasta hehkusta. Opettajasta paljastuu uljas seikkailunjohtaja, äiti hymyilee omissa ajatuksissaan.
Jyri Vartiaisen kuva Milka Alanen, Teos
Osta Pölyllä on kasvot https://www.teos.fi/Polylla+on+kasvot -
Pieni karanteenikirjakerho on naljaillut itsestään kirjoittaville kirjailijoille aikansa, joten on syytä kääntää takki/uimaliivi, ja hypätä autofiktion syvään päähän. Keskustelemme kirjailija Ossi Nymanin kanssa hänen kolmannesta romaanistaan Häpeärauha, jossa kovasti kirjailija Ossi Nymanin näköinen nimetön päähenkilö elää, rakastaa, eroaa, kirjoittaa, haaveilee, jää ulkopuolelle, tekee vaalikampanjaa, saa perheen (spoiler), on välillä onnellinen - ja hakee jopa työpaikkaa. Millaista on jatkaa kirjojen kirjoittamista, kun omaan elämään perustuvasta henkilöhahmosta tulee moralisoivien pääkirjoitusten, identiteettipoliittisen vastakampanjoinnin ja koko perheen sketsisarjan väline?
Puhumme siitä, miten Nymanin päähenkilö kaikkien hyvien sankarien tapaan syntyy: kielestä ja rajauksista. Puhumme hänen yhtäaikaisesti ylemmyyden- ja alemmuudentunteistaan, askeettisen elämäntavan oikeuttavasta ylenkatseesta ja samalla luokkanousun polulla horjahtelevasta identiteetistä. Henkilö ei ole oikein kotona missään, kaipaa huonojakin aikoja koska ne ovat tuttuja. Onko hän romantiikan sankari nykyajan Maunulassa ja sen keskiluokkaisemmassa naapurustossa? Onko hän oikealla vai vasemmalla? Onko hän vanhemman kirjallisuuden passiivisaggressiivinen kotirouva esimerkilliseksi feministiksi pyrkivän nykymiehen hahmossa? Näkeekö hän itseäänkään kuin silloin, kun tulee jonkun muun näkemäksi?
Muita aiheita: bodaus ja Bruce. Häpeä ja rauha.
Kirjailijan kuva Heli Sorjonen, Teos.
Osta juuri ilmestynyt Häpeärauha https://www.teos.fi/Hapearauha -
Keskustelemme kirjailija Helmi Kekkosen kanssa Tämän naisen elämästä ja hyvin juhlavasti Romaanitaiteesta. Miksi ja miten Kekkonen kirjoitti tarkkaan rajatun, päähenkilö Helenan omaan kokemukseen ja ääneen perustuvan romaanin, kuinka lapsi ja aikuinen muodostuivat samaksi henkilöksi kielen myötä, ja kuinka kirjailija siirtyi edellisen teoksensa omaan kokemukseen perustuvasta tekstistä fiktion mahdollisuuksiin.
Osaako vuoden 2022 lukija lukea ”puhdasta romaania”? Puhumme myös kuvista, siirtymistä, punaisesta mekosta ja kukallisesta kimonosta.
Helmi Kekkosen kuva Pihla Viitala, Siltala -
Keskustelemme kirjailija Marjo Katriina Saarisen kanssa hänen juuri ilmestyneestä romaanistaan Kaikki päivän tunnit. Se on yhden päivän romaani, joka laajenee neljän päähenkilönsä ja heitä tarkkailevan, kaikkitietävyytensä kanssa kamppailevan kertojan myötä kirjaimellisesti elämän ja kuoleman kysymyksiin.
Puhumme katsomisesta, katsotuksi tulemisesta, kasvoista, kasvojen siirrosta, ja siitä, miten kirjan henkilöt A, B, C ja D alkavat elää omaa elämäänsä niin omapäise Kertojan kuin kirjailijan tahdosta riippumatta. Ihmettelemme, miten ilo tihkuu raskaiden aiheiden keskelle.
Marjo Katriina Saarisen kuva Anniina Mannila. Osta Kaikki päivän tunnit https://www.teos.fi/Kaikki+paivan+tunnit
Pkk-podcastin tekemisen mahdollistaa kustannusosakeyhtiö Teos. -
Kirjailijat Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola keskustelevat Taru Torikan kanssa teoksestaan 101 tapaa tappaa aviomies. Mitä tarkoittaa sen alaotsikko Menetelmällinen murhamysteeri? Miksi kirjan teemateksti, jota varioidaan 101 kertaa, on Alibi-lehdestä löytynyt tositarina Anjasta, joka ampui miehensä tämän pahoinpideltyä häntä raa’asti ja pitkään, ja joka sai vapauttavan tuomion?
Kirjan 101 tekstiä ulottuvat matemaattisista kirjainkokeiluista googlerunouteen, balladista urheiluselostukseen. Mitä dialoginen mahdollisten kirjallisuuksien kokeilu opetti kirjailijoille itselleen?
Kirjailijoiden kuva Laura Malmivaara, Siltala -
Kirjailija E.L. Karhu tunnetaan jo näytelmäkirjallisuutta ja sen kaanonia tutkivana ja ravistelevana tekijänä. Hänen esikoisromaaninsa Veljelleni on ensivilkaisulta melkein perinteinen, nuoren naisen näkökulmasta kerrottu tarina sivullisesta tarkkailijasta, ehkä kasvukertomus. Ensivaikutelma kuitenkin rikkoutuu nopeasti.
Keskustelemme siitä, miten kirjan puhuja ”ilmestyi” kirjailijalle valmiina, vahvana hahmona. Puhumme näkökulman tiukasta rajaamisesta ja irtiotoista rajojen sisällä. Veljelleni-romaanin päähenkilö kasvaa siskosta itsenäiseksi sankariksi, joka näkee tarkasti ja tekee hurjia asioita näennäisen tavallisessa, ankeassa arjessa. Hän sekoittaa totta ja tarua itsetietoisesti ja vapaasti, ja ymmärtää nautintoja karkkipussien sisällön kategorisoinnista kuvitteelliseen vaatekaappiin ja konkreettiseen seksiin. Veljelleni-romaania voi lukea feministisistä, teoreettisista lähtökohdista, mutta lukemiskokemus on ilakoiva, villi ja vapauttava.
E.L. Karhun kuva Liisa Takala, Teos.
Osta Veljelleni https://www.teos.fi/Veljelleni
Äänestä Pientä karanteenikirjakerhoa Vuoden podcastiksi!!! https://www.audioland.fi/awards -
Pieni karanteenikirjakerho avaa kolmannen vuotensa keskustelulla kirjailija Iida Rauman kanssa. Hävitys-romaanin alaotsikko on Tapauskertomus. Keskustelemme siitä, miten tyylilajin ja kielen löytäminen auttoi Iida Raumaa kirjoittamaan vihdoin aiheesta ja maailmasta (ja kaupungista), joista hän oli halunnut kirjoittaa jo uransa alusta asti. Puhumme siitä, miten kirjan äärimmäisen yksilöllinen ja yksityinen näkökulma antaakin lukijalle tilaa samastua ja nähdä aihe yleisemmin. Hävitys käsittelee lapsiin ja nuoriin kohdistuvaa systemaattista väkivaltaa ja sortoa, mutta se ei suostu tyypillisiin tapaan esittää kokemusta yksityistapauksena tai asiana, josta ”pääsee yli” tai joka nyt vain ”kuuluu ikäkauteen”. Rauma vetää yhtäläisyyksiä kaupungin historian jatkuvaan tuhoamisen ja nuorten ihmisten kohtelun välillä. Puhumme myötätunnon ja yksilöpsykologisen selityksen vaaroista. Puhumme vihan liikkeellepanevasta voimasta, vastustamme niitä, jotka haluavat kitkeä vihaisuuden ja konfliktit yhteiskunnasta, politiikasta ja taiteesta.
Iida Rauman kuva Marek Sabogal, Siltala. Pieni karanteenikirjakerho -logon on suunnitellut Marjo Maininki. -
Pkk:n ja SARVin Toisinkatsottu kritiikki -keskustelusarja kulminoituu, kun kriitikko Maaria Ylikangas ja Taru Torikka jututtavat toimittaja, tietokirjailija Johanna Vehkoota hänen tuoreesta, vaikuttavasta kirjastaan Oikeusjuttu. (Toisin kuin muut mediat) käsittelemme Oikeusjuttua kirjallisena teoksena, sillä se yhdistelee esseemäisesti omakohtaisia (kafkamaisia) kokemuksia laajoihin yhteiskunnallisiin konteksteihin, näyttää kirjoittajan myös ruumiillisena kokijana näyttäesisään, miltä äkillinen pakkojulkisuus kohuotsikoissa ja organisoidun verkkovihan kohteena oikeasti tuntuu, miten ei voi olla ”provosoitumatta kun provosoidaan”, eli tehdään turvattomaksi. Oikeusjuttu käyttää eri tekstityyppejä, ja rutikuivaa huumoria. Puhumme sen erosta suhteessa puhtaaseen journalismiin, ja siitä, miten Johanna sai riittävän etäisyyden koko elämää varjostaneeseen aiheeseensa.
Keskitymme kirjan aiheista pahamaineiseen ”cancel-kulttuuriin” ja sen myötä yritämme tehdä selkoa verkkokeskustelun polarisoivasta ja kulttuurisotia luonteesta. Ihmettelemme, mikseivät he, jotka äänekkäimmin ja isoimmin kirjaimin kauhistelevat ”canceloinnin” rantautumista Suomeen, näe miten juuri Vehkoon oikeusjuttu on yritys vaientaa syytetty, tehdä hänen toimeentulonsa mahdottomaksi. Pohdimme, mitä ”cancel” on, missä sitä oikeasti esiintyy (vinkki: ei siellä missä äkkiseltään luulisi), ja mitä pitäisi tehdä journalistiselle kulttuurille, jossa ”cancel-tapauksia” nostetaan valtamediaan esiin twitteristä kontekstoimatta tai edes tarkistamatta väitteiden todenperäisyyttä. Peräänkuulutamme paitsi toimittajien omien journalististen käytäntöjen kurinpalautusta, ennen kaikkea institutionaalista vastuunkantoa median päättäjiltä ja kustantamoilta, ja ehdotamme että ennen kaikkea pitäisi kääntää ja julkaista rutkasti enemmän uutta runoutta maailman eri kielistä ja maista! -
Tällä kertaa Pieni karanteenikirjakerho kokoontui kirjakauppa Niteeseen puimaan kirjailija Deborah Levyn tuotantoa. Taru Torikan vieraina kuullaan Levyn kolmiosaisen ”elävän elämäkerran suomentanutta kirjailija Pauliina Vanhataloa ja ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuorta.
Deborah Levy ei ole ainoa, joka yhdistää teoksissaan esseististä, kirjallista ajattelua ja hyvin henkilökohtaista kokemusta, mutta jokin tekee hänen kirjoistaan erityisen tenhoavia. Pohdimme, mistä lumo syntyy. Puhumme Levyn kielen yhtäaikaisesti pitkällehiotusta ja aina uudelleen yllättävästä luonteesta ja tilantunnusta, jota hänen tiiviissäkin teksteissään on. Mietimme Levyn suhdetta aikaisempiin (feministisiin) kirjailijoihin ja ajattelijoihin, kuten de Beauvoiriin ja Durasiin, heidän kanssaan ja heitä vastaan keskustelemista, joka jatkuu teoksesta toiseen. Löydämme Levyn kirjoista lohtua ja valtavasti huumoria.
Tervetuloa seuraavaan Pkk-iltaan Niteessä ke 1.12. klo 18, vieraana kääntäjä Lotta Toivanen.
Kiitos järjestelyistä Kustantamo S&S, joka julkaisee myös Deborah Levyn elävän elämäkertatrilogian päätösosan keväällä 2022, tietenkin Pauliina Vanhatalon käännöksenä. -
Toisessa yhteistyöjaksossa Suomen arvostelijain liiton Toisin katsottu kritiikki -hankkeen kanssa päästään viime vuosisadan alun esoteerisiin tunnelmiin, kun kriitikko Maaria Ylikankaan ja toimittaja Taru Torikan kanssa keskustelemaan tulee pitkän linjan kulttuuritoimittaja Pirkko Kotirinta.
Keskustelun lähtökohta on Kotirinnan teos Hilma af Klintin arvoitus, joka ei rakennu normaalin lineaarisen elämäkerran tapaan, vaan jossa toimittaja kulkee tekstin sisässä etsimässä omilla keinoillaan otsikossa mainittua, 1900-luvun alussa vaikuttaneen ja kuolemansa jälkeen jo muutamaan kertaan "uudelleenlöydetyn" ruotsalaistaiteilijan arvoitusta. Pohdimme, onko juuri nyt kulttuurinen tilaus Hilma af Klintin teosofiasta ammentaneelle taiteelle, vai onko sen paikka kavennettu vain älypuhelimien trendikkääksi taustakuvaksi?
Hilma af Klintin taide ja elämä näyttävät myös, että monella nykyajassa mietityttävällä aiheella on pitkät jäljet. Hänen kauttaan voi pohtia ja uudelleenmääritellä taiteilijuutta, omistajuutta ja tekijyyttä - af Klint sekä koki maalaavansa yhteydessä johonkin tuonpuoleiseen että teki paljon yhteistyötä muiden naistaiteilijoiden kanssa. Hän ja moni muu viime vuosisadan alun taiteilijanainen venytti sukupuolten tavanomaista esittämistapaa, oli monella tapaa fluidi. Toisaalta hänen henkisyydessään oli vahva yhteys kristinuskoon, mikä voi tuntua nykykatsojalle vieraalta. Miten kriitikko, journalisti ja kirjailija voivat lähestyä näitä kiehtovia poikkeusyksilöitä, jotka on kiusaus nostaa esikuviksi nykynaisille? Ainakin uteliaisuus, kyseleminen ja lupa erehtyä mainitaan!
Hilma Af Klintin arvoituksen kannen on suunnitellut Markko Taina -
Kirjakerho jalkautuu taas karanteeniolosuhteista ihmisten ilmoille! Syksyn ensimmäisessä kokoontumisessa Nide-kirjakaupassa Taru Torikka haastattelee kahta kokenutta ja palkittua kääntäjää pohjoismaisesta, etenkin ruotsalaisesta, rikosromaanista, eilen, tänään ja huomenna! Sirkka-Liisa Sjöblom ja Kari Koski pohtivat, miten pohjoismainen rikos ja sen tutkiminen on muotoutunut Sjöwall&Wahlöön päiviltä Mankellin ja Marklundin kautta kohti 2020-lukua. Ketkä ovat sankareita, millainen on rikosromaanin toimiva nainen ja empaattinen mies? Miksi juuri globaalisti katsottuna turvallisten sosiaalidemokratioiden yhteiskuntaa on niin kiehtova tarkastella joko yksityisen murhan tai ties minne ulottuvan talousrikosvyyhden kautta? Ketkä kirjailijat erityisesti kiehtovat kääntäjiään, kuka jaksaa yllättää, kenellä on erityisen lumoava kieli? Ja miten tämä kaikki kietoutuu Astrid Lindgeniin?
Jakson tekemisessä oli mukana Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto SKTL Ry.
Tule mukaan Pienen (karanteeni)kirjakerhon tapaamisiin Nide MUJI Kamppiin! Seuraavan kerran kokoonnumme jo 17.11. klo 18 Aiheena Deborah Levyn teokset, keskustelemassa Pauliina Vanhatalo ja Johanna Sumuvuori! (Voit myös katso live-striimin kotona Niteen sivuilta https://www.facebook.com/nidekauppa) -
Kirjailija Miki Liukkonen ja toimittaja Taru Torikka keskustelevat Liukkosen tuhatsivuisesta romaanista Elämä: Esipuhe, sekä sen vastaanotosta!
Miki Liukkosen valokuva Aki Roukala. - Show more
