Episodes

  • Eteläiseen Ranskaan lähelle provencelaista Cadarachen kylää ollaan rakentamassa maailman ensimmäistä suurikokoista fuusiovoimalaa. Laitteen kokoonpanon loppusuora alkoi heinäkuun lopussa ja jos kaikki sujuu suunnitellusti, hörähtää fuusioreaktori toimintaan ensimmäisen kerran vuonna 2025.

    Kyseessä on laite nimeltä ITER (International Thermonuclear Experimental Reactor), ja sitä tehty pitkään ja hartaasti. Sähköä se ei kuitenkaan tulee koskaan tuottamaan, sillä sen päätuote on tieto. Sen avulla voidaan ensimmäisen kerran testata miten fuusio toimii kaupallisen voimalaitoksen mittakaavassa ja miten fuusio sopisi mahdollisesti rutiininomaiseen energian tuotantoon.

    Fuusio-optimisteille ITER on askel kohti saasteetonta, turvallista ja käytännössä rajattomasti saatavissa olevaa energiaa. Kriitikot muistuttavat fuusion monista hankaluuksista ja olettavat, että ITER tulee vain todistamaan sen, ettei tekniikka ainakaan tässä muodossa ole käytännöllistä.

    Tiedeykkösessä on mukana ITER-hankkeen johtaja Bernard Bigot sekä mukana laitteen rakentamisessa lähes alusta alkaen ollut Petri Mäkijärvi. Fuusiovoimasta laajemmin ja ITERin kanssa eräällä tapaa kilpailevista tekniikoista – kuten niin sanotuista stellaattoreista – kertovat puolestaan Aalto-yliopiston plasmafyysikot Simppa Äkäslompolo ja Antti Snicker.

    Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen.

    Kuva: ITER

  • Vanhalla Louhella on ristiriitaisia ominaisuuksia. Hän on hurja, pistää hanttiin Kalevalan sankareille – toisaalta lohduttaa heitä. Louhi on Pohjolan valtiatar. Louhen vanhuus on Kalevalassa negatiivista toisin kuin Väinämöisen vanhuus. Louhi myös kuvataan rumaksi.

    Louhi muuttuu kansalliseepoksessa lopussa kyyhkyseksi. Mistä tässä muodonmuutoksessa on kysymys – ja jos Louhi vielä edustaa suomalaisen vahvan naisen arkkityyppiä? Mikä on Louhen hallitsema Pohjola? Entä mitä Louhen monipuoliset piirteet ovat meidän ajassa?

  • Missing episodes?

    Click here to refresh the feed.

  • Kotimaisten metsämarjojen positiiviset vaikutukset on tunnettu pitkään ja esimerkiksi mustikan on tiedetty edistävän silmän terveyttä. Marjat ovat arvokasta ravintoa ihmisille ja eläimille, mutta uusimpien tutkimusten valossa ne ovat myös todellisia terveyspakkauksia.

    Marjoissa on runsaasti erilaisia polyfenoleja, joilla antioksidanttisina aineina on terveyttä edistävä vaikutus. Teknologian tutkimuskeskus VTT:n tutkimusten mukaan tärkeitä polyfenoleja on varsinkin marjojen siementen kuorella. Varsinkin Rubus-suvun marjat, kuten lakka, vadelma ja mesimarja, sisältävät tärkeitä tehoaineita. VTT:ssä on kehitetty teknologiaa tehoaineiden eristämiseen jopa siementä rikkomatta.

    VTT:n marjauutteet ovat tutkimusten mukaan antimikrobisia eli nitistävät bakteereita, ja kiinnostavaa on se, että ne näyttävät tuhoavan lähinnä ihmiselle epäedullisia bakteereita mutta säästävät hyvät bakteerit. VTT on testannut yhdessä Helsingin seudun yliopistollisen keskussairaalan HYKS:in kanssa marjauutteiden tehoa myös sairaalabakteereihin, ja tähänastisten tutkimustulosten mukaan ne nitistävät MRSA-sairaalabakteereita.

    Marjasadot metsissä ja soilla ovat suuret, mutta arvioiden mukaan keskimäärin vain 5% marjasadosta kerätään talteen ja hyödynnetään.

    Tiedeykkösessä ovat haastateltavana johtava tutkija Riitta Puupponen-Pimiä ja tutkimuspäällikkö Kirsi-Marja Oksman-Caldentey VTT:stä. Dosentti Teemu Kinnari lähetti ohjelmaan sähköpostilla myös tietoja tähänastisista tutkimustuloksista HYKSissä. Ohjelman toimittaa Sisko Loikkanen.

    (Kuva: Ismo Pekkarinen /All Over Press )

  • Nuoren Ainon tarina kerrotaan Kalevalan alkupuolen runoissa. Ainon kohtalo on kova. Hän ei halua liittoa Väinämöisen kanssa, vaikka veli Joukahainen on hänet luvannut vanhalle miehelle. Aino itkee pari päivää ja lopulta hukkuu tai hukuttautuu. Onko Aino on kaikkien nuorten naisten esitaistelija ja #me too -kampanjan keulakuva? Mukana ohjelmassa Kalevalaseuran toiminnanjohtaja Niina Hämäläinen sekä kirjailijat Risto Isomäki ja JP Koskinen. Kalevalan naisista väitellyt Tiina Piilola katsoo Ainon edustavan uutta ihmistyyppiä. Minkälainen Aino on nyt? Toimittaja on Teija Peltoniemi. Sarjan äänisuunnittelusta vastaavat Juha Jäntti ja Joonatan Kotila.

  • Kun Suomessa vietetään parhaillaan kesää, Etelämantereella kärvistellään pakkasessa. Eteläisen pallonpuolen talvi on syvimmillään, mutta suunta on siellä kohti valoa: kaamos päättyy mantereen rannoilla olevilla tutkimusasemilla elokuussa, mutta ensimmäinen auringonnousu etelänavalla on odotettavissa vasta lokakuussa.

    Marraskuussa alkaa jälleen uusi tutkimuskausi. Silloin ympäri vuoden käytössä olevia asemia korjataan, huolletaan ja varustetaan uuteen kauteen.

    Yksi näistä on suomalainen Aboa. Se sijaitsee kuningatar Maudin maalla, jotakuinkin Etelä-Afrikan kohdalla Etelämantereella. Asema on ollut käytössä jo yli 30 vuotta, ja etenkin viime aikoina sitä on varusteltu ja paranneltu olennaisesti.

    Tiedeykkösessä Suomen Etelämanner-logistiikasta ja siten myös Aboa-asemasta vastaava Mika Kalakoski kertoo paitsi asemasta, niin myös siitä, miten sinne mennään ja kuinka retkikunnat siellä toimivat. Arkiseen aherrukseen siellä sekoittuvat äärimmäisten olosuhteiden mukanaan tuomat hankaluudet, mutta myös maisemat, joille ei löydy vertaa.

    Mukana ohjelmassa on myös Maanmittauslaitoksen tutkimuspäällikkö Jyri Näränen, joka on ollut tekemässä Etelämantereella painovoimamittauksia. Mittaukset kertovat selvästi, että Etelämannerkin liikkuu – se ei aina ole ollut etelässä, eikä se siellä pysy kuin hetken geologisessa aikamittakaavassa...

    Ohjelman toimittaa Jari Mäkinen

    Kuva: Pasi Ylirisku/ FINNARP.

  • Tiedeykkösessä sukelletaan shakin maailmaan. Oppaana on kilpashakkia yli 45 vuotta pelannut shakkimestari, Suomen shakkiliiton puheenjohtaja Asko Hentunen.

    Jos haluaa kilpashakissa huipulle, vitsa on väännettävä nuorena. Maailman kärkeen kivutaan jo 14-15-vuotiaana. Vaikka shakkia pidetään matemaattisesti lahjakkaiden lajina, tutkimusten mukaan parhaiten pärjäävät taiteelliset ja luovat ihmiset. Kuulemme myös, miten shakkia pelaavat tietokoneet ovat kehittyneet.

    Jyväskylän yliopiston tutkija, shakista väitöskirjan tehnyt yliopistonopettaja Jorma Kyppö kertoo, miten päätyi kehittämään moniulotteisen shakin — ja mitä tekemistä sillä voi olla esimerkiksi Lähi-idän kriisin kanssa.

    Keskustelemme myös shakkiin liittyvistä matemaattisista pulmista, joita voi yrittää ratkoa omaksi ilokseen tai kaverien kanssa kisaillen.

    Toimittaja on Mari Heikkilä.

    (Kuva: AOP / Ismo Pekkarinen)

  • Tämä heinäkuu on todella jännää aikaa, koska kaikkiaan kolme avaruusalusta lähtee maapallolta kohti Marsia. Jokainen niistä on omalla tavallaan todella kiinnostava: Nasan Perseverance-kulkija on kunnianhimoisin ja mutkikkain koskaan tehty Marsin pinnalle lähetettävä tutkimusrobotti, kiinalaisten Tianwen-1 on heidän ensimmäinen Mars-kulkijansa ja Yhdistyneistä arabiemiraateista tulee uusi, hieman yllättäväkin Mars-luotaimen lähettävä maa.

    Tiedeykkösessä tutkaillaan näitä kaikkia, mutta keskitytään ennen kaikkea Nasan laitteeseen: Noin tonnin massaltaan oleva kulkija poimii Jazero-kraatterista näytteitä tulevaisuudessa Maahan tuotaviksi. Kulkija pakkaa ne pieniin kapseleihin, joita se pudottelee matkalleen myöhemmin keräiltäväksi ja maanpäällisiin laboratorioihin laukaistavaksi.

    Jezero on eräs kiinnostavimmista paikoista Marsin pinnalla, sillä se on noin 49 kilometriä halkaisijaltaan oleva kraatteri, jonka pohjalla on ollut kauan aikaan sitten vettä.

    Kaikki alukset lähetetään matkaan nyt heinäkuussa siksi, että lokakuussa Maa ja Mars ovat lähellä toisiaan. Kun kumpikin planeetta kiertää radoillaan Aurinkoa, ovat ne lähekkäin vain noin kahden vuoden välein. Silloin matka Maasta Marsiin käy helpoiten.

    Ohjelmassa ollaan Perseverancen tehneessä Nasan tutkimuslaitoksessa Jet Propulsion Laboratoryssä ja jutellaan myös Ilmatieteen laitoksella työskentelevän Maria Hiedan kanssa – kulkijassa on myös kaksi suomalaista mittalaitetta, joiden tekemisestä Maria vastasi.

    Heinäkuun aikana luotaimien laukaisupäivämäärät ovat hieman muuttuneet ja tarkentuneet verrattuna ohjelmassa mainittuihin. Arabiemiraattien luotaimen laukaisua japanilaisella kantoraketilla on lykätty heinäkuun 14. päivästä perjantaihin 17.7. laukaisupaikalla olleen epäedullisen sään vuoksi. Nasan Perseverance -kulkijan laukaisu tapahtuu näillä näkymin 30.7., koska kantoraketin lähtövalmisteluihin kului odotettua enemmän aikaa. Kiinalaisen Tianwen-1:n laukaisu tapahtuu puolestaan näillä näkymin 23.7.

    Toimittajana on Jari Mäkinen


    Kuva: Nasa

  • Laattatektoniikka selittää, miksi Maa järisee tai tulivuoret purkautuvat mannerlaattojen kohdatessa tai valtamerten keskiselänteillä. Mutta se ei selitä valtavien magmaprovinssien syntyä noin 20 miljoonan vuoden välein. Mikä saa aikaan kivisulan purkautumisen syvältä maapallon vaipasta päätyen maan päälle laakiobasaltiksi? Tämä ilmiö onkin yksi geologian suurista arvoituksista.

    Helsingin yliopiston tutkijat olivat ratkomassa tätä tieteellistä mysteeriä Keski-Mosambikissa Karoon magmaprovinssissa, joka syntyi 180 miljoonaa vuotta sitten. Mukana tutkimuksessa oli tohtorikoulutettava Sanni Turunen ja Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Arto Luttinen, joka löysi kiinnostavia oliviinipitoisia vulkaanisia kiviä, Luenha-joelta muutama vuosi sitten tutkijakollegansa Jussi Heinosen kanssa. Tieteellisessä julkaisussa oli mukana mosambikilainen professori Daúd Jamal. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

    Tutkimuksista kävi ilmi, että kivet ovat syvältä maan vaipasta, ja niiden lähtömateriaali on jopa 4 miljardia vuotta vanhoja. Näistä tiedoista voidaan vetää johtopäätöksiä laakiobasalttien synnystä. Onko kysymyksessä maan ytimen ja vaipan rajalta nouseva kuuma virtaus, pluumi, vai joku muu? Geologian arvoituksesta on lukuisia teorioita. Toimittaja on Teija Peltoniemi.

    Kuva: Victorian putoukset ovat syntyneet magmaprovinssin muodostamaan laakiobasalttiin. (Arto Luttinen).

  • Onko faarao Tutankhamonin afrikkalaisuus unohtunut? Mm. tällaista pohtii Tiedeykkösessä arkeologi Minna Silver, joka on perehtynyt egyptiläiseen Tutankhamoniin (n. 1342-1325 eaa.) sekä hänen edeltäjäänsä, faarao Ekhnatoniin, joka on viimeaikaisissa tutkimuksissa osoittautunut nuorena kuolleen faaraon isäksi. Silver on tutkinut myös Tutankhamonin äitipuolta ja anoppia, kuningatar Nefertitiä.

    Me länsimaalaiset olemme omineet Tutankhamonin sen jälkeen, kun englantilainen arkeologi Howard Carter löysi hänen hautansa Kuninkaiden laaksosta nykyisestä Luxorista vuonna 1922. Sitä ennen faaraon balsamoitu ruumis oli saanut maata koskemattomana pitkälti yli 3 000 vuotta.

    Valtaistuimelle lapsena nousseen faarao Tutankhamonin elämä päättyi äkillisesti, mutta hän ehti tehdä Egyptissä suuria muutoksia. Poikafaarao luopui isänsä faarao Ekhnatonin eli Akhenatenin lanseeraamasta monoteismista ja palautti Egyptiin sen vanhan monijumalaisen uskonnon. Samalla myös vanha papisto sai asemansa takaisin. Faarao Ekhnaton julistettiin kerettiläiseksi ja hänen muotokuviaan ja piirtokirjoituksiaan alettiin tuhota. Mika Waltarin Sinuhe egyptiläisestä tutun Ekhnatonin aikaansaama uskonnollinen ja kulttuurinen vallankumous koki karun lopun.

    Alle 20-vuotiaana kuolleen Tutankhamonin kuolinsyyksi on epäilty milloin epilepsiaa, milloin malariaa tai jopa murhaa. Nykyisillä tutkimusmenetelmillä häntä kohdanneista tapaturmista ja sairauksista on saatu uutta tietoa. Vaikka Tutankhamon on nykyään maailmankuulu, myös häntä itseään kohtasi pian hänen kuolemansa jälkeen damnatio mamoriae eli muiston kiroaminen.

    Tutankhamonin ja hänen perheensä elämästä kertoo arkeologi Minna Silver ja toimittajana on Riikka Warras. Ohjelma kuuluu Yle Radio 1:n Afrikkalaiseen heinäkuuhun.

    Kuva: Tutankhamonin kuolinnaamio (Alamy / All Over Press)

  • Kuppaus on laahattu tänne kaukaa antiikista ja läpi Euroopan. Antiikissa vaivoja hoidettiin palauttamalla ruumiinnesteiden tasapaino kuppaamalla. Jos keltaista tai mustaa sappea oli liikaa, niin tasapaino korjattiin kuppaamalla. Myöhemmin alettiin poistaa kuviteltua pahaa verta. Kupparit kuolivat meilläkin lähes sukupuuttoon 50-luvulla, mutta uusi polvi kiinnostui alasta ja perinteinen kuppaus on taas voimissaan, toteaa kuppauksesta väitellyt filosofian tohtori Hindrik Strandberg. Ja Suomessa on aina piisannut myös kuppaukseen sopivia saunoja.

    Muinainen kalevalainen jäsenkorjaus on nykyään EU-nimisuojattu kansanlääkintäkeino. Kainuun piirilääkäri Elias Lönnrotin kokoaman Kalevalan 15. runossa on kuvaus jäsenkorjauksesta. Kun runonlaulun perinne säilyi idässä ja Kalevalassa niin jäsenkorjauksen taito säilyi Länsi-Suomessa. Vanha perinne elvytettiin ja nykyään kalevalaista jäsenkorjausta voi opiskella kolmevuotisessa koulutuksessa, kertoo fysioterapeutti, kalevalainen jäsenkorjaaja mestari Katja Rajala. Tiettyjen lääkekasvien tapaan myös kalevalaisella jäsenkorjauksella on tieteellisesti osoitettu teho. Peukaloimalla voidaan korjata mm. asentovirheitä ja parantaa tuki- ja liikuntaelinten kiputiloja.

    Toimittaja on Leena Mattila.

  • Tiesitkö, että kotimaisen tomaatin ja mansikan pölyttää yhä useammin belgialainen, tehdashallissa kasvanut kimalainen?

    Kun pölyttäjähyönteisten määrä luonnossa pienenee, kasvaa kysyntä kasvatetuille ja tarhatuille pölyttäjähyönteisille. Pölytystä varten kasvatetaan pääasiassa kahta eri hyönteistä: tarhamehiläisiä ja kontukimalaisia.

    Kontukimalaisten kansainväliseen kauppaan liittyy riskejä hyönteistautien ja vieraslajien leviämisestä ja moni maa on kieltänyt niiden tuonnin. Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava Lotta Kaila kasvattaa kontukimalaisia tutkimuskäyttöön Viikin kampuksella ja kertoo, miten se tehdään.

    Myös hunajaa tuottavia tarhamehiläisiä kuljetetaan pitkiäkin matkoja pölytystarkoituksissa. Yhdysvalloissa ja Etelä-Euroopassa mehiläispesiä kuljetetaan kesän aikana jopa tuhansia kilometrejä pellolta toiselle. Mehiläishoitajain liiton mehiläishoidon neuvoja Maritta Martikkala kertoo, miten tarhamehiläinen pölyttää ja miten niitä kasvatetaan.

    Ohjelmassa vieraillaan myös Orimattilassa Hannu Varpion tilalla, missä kontukimalaisia käytetään kasvihuonetomaatin pölyttämiseen.

    Toimittaja on Hanna Asikainen.

    Kuva: Yle / Henrietta Hassinen

  • Muinaissuomalaisten aikoihin kuolleissa, saunassa ja loitsuissa uskottiin olevan voimaa, jota voitiin käyttää niin hyvään kuin pahaan. Loitsuilla parannettiin sairaita ja autettiin synnytyksissä, mutta niillä voitiin myös vahingoittaa toisia. Uskottiin, että saunan tai kalman voima saattoi tarttua ihmiseen, joka käyttäytyi väärin saunassa, muissa pyhissä paikoissa tai kuolevan läheisyydessä. Juhannustaikojen lisäksi vanhoihin loitsuihin ei nykyisin enää juuri törmää.

    Loitsuista poiketen, monet kalevalaiset saunatavat ovat edelleen käytössä. Niitä tuskin huomaa muulloin kuin silloin, kun joku saunoo väärin. Joka tapauksessa saunassa, riihessä ja muissa riittävän vanhoissa rakennuksissa asui tonttuja ja haltioita, joita ei sopinut suututtaa.
    Saunassa ei sopinut metelöidä eikä juopotella. Saunaryypytkin piti ottaa vasta saunan jälkeen.

    Kalman väkeen, tuonilmaisiin, suomalais-karjalaisten loitsujen maailmaan mennään Helsingin yliopiston folkloristiikan professori Lotte Tarkan opastuksella. Lopuksi arkistotutkija Juha Nirkko Suomalaisen Kirjallisuuden Seurasta kertoo, miten saunatonttujen, haltioiden ynnä muiden saunan asukkaiden kanssa pitää elellä, etteivät ne polta päreitään ja saunaa tai saunojan nahkaa. Ohjelma toimittaa Leena Mattila.

  • Tsaarin ajoista asti suljettu Isosaari ottaa nykyään vastaan muitakin kuin sotilaita. Helsingin edustalla, Vallisaaren takana Suomenlahdella näkyy Isosaari. Se ei ole erityisen suuri, mutta on sitäkin erikoisempi. Aikoinaan Suomenlinnan rakentaneita ruotsalaisia kaukainen Isosaari, Stora Mjölö, ei kiinnostanut, mutta venäläiset innostuivat linnoittamaan saaren ja liittämään sen Pietari Suuren Merilinnoitukseen. Keisarillinen Venäjä rakennutti mahtavan linnoitusketjun suojaamaan Pietaria länsimaiden hyökkäyksiltä.

    Itsenäistynyt Suomi otti linnoitetun Isosaaren oman armeijansa käyttöön. Puolustusvoimat ylläpiti sekä päivitti yli satavuotiaita kasematteja ynnä muita rakennelmia kunnes linnake määrättiin lopetettavaksi. Tiedeykkösessä tutustutaan Isosaaren historiaan tanskalaisten vanhan purjehdusohjeen ja Pietari Suuren merilinnoituksen ajoista alkaen. Saaressa kuljetaan ajassa Venäjän armeijan rakennuttamista kasemateista Stora Mjölön vankileirin kautta Suomen puolustusvoimien kauteen. Lämmin kesäpäivä suosi sotahistorioitsija ja luonto-opas Jarmo Niemisen, Tomi Stålbergin ja Leena Mattilan retkeä Isosaaressa.

    Kuva: Yle / Jani Saikko

  • Runonlaulanta oli entisaikojen tapa muistaa ja välittää perinnettä sekä kertoa tarinoita. Ja laulaenhan Kalevalankin runot alunperin esitettiin, ei runoja lausuen. Kalevalamittainen runolaulu on perinteistä itämerensuomalaista kerrontaa, jota lauletaan ja käytetään vaikkapa sananlaskuissa vielä tänäkin päivänä. Runolaulun perillinen tuottamistavan perusteella ja tarinankerronnan keinoin on improvisoitu rap eli freestyle, joka on merkittävä ilmiö nykypäivän Suomessa.

    Runolaulusta ennen ja tänään kertovat tutkija Venla Sykäri sekä muusikko, runolaulaja Taito Hoffrén, joka myös laulaa Vienan karjalaista ja omaa runolaulua. Freestyle räppiä esittävät YleX:n Lyömättömät. Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.

  • Vastasyntyneen suomalaismiehen elinajanodote oli Suomessa 1700-luvun puolivälissä 35 vuotta ja myös naisen alle 40 vuotta. Nyt se on yli tuplat: miehillä 79 ja naisilla 84 vuotta. Tiedeykkösessä pohdimme, mitkä ovat tärkeimmät lääketieteen edistysaskeleet kautta aikojen. Millaista historiaa ja keksintöjä piilee huikean kehityksen taustalla?

    Lääketieteellinen BMJ-lehti on listannut 15 tärkeintä lääketieteen alan edistysaskelta. Sitä varten lehti pyysi lukijoitaan nimeämään tärkeimmät lääketieteen alan edistysaskeleet lehden ensimmäisestä ilmestymisvuodesta 1840 eteenpäin. Toimituksen paneeli valikoi ehdotuksista 15, joiden joukosta 11 300 lukijaa äänesti tärkeimmäksi läpimurroksi puhtaan juomaveden ja jäteveden käsittelyn eli sanitaation kehittymisen.

    Asiasta toimittaja Mari Heikkilän kanssa keskustelevat Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ylilääkäri, rokotetutkija Hanna Nohynek ja Helsingin yliopiston geriatrian professori Timo Strandberg.

    (Kuva: Andrey Kuzmin / Alamy / All Over Press)

  • Elias Lönnrot on Suomen arvostetuimpia kielen kehittäjiä, mutta mikä oli Kalevalan rooli siinä? Kalevalaa kootessaan Lönnrot yhtenäisti suomen kirjakieltä eri murteiden pohjalta, jotta sen kieli olisi ymmärrettävää kaikille suomalaisille - Kalevalan runoissahan oli paljon karjalaisia ja itämurteisia sanoja ja muotoja, jotka poikkesivat senaikaisesta, suomen länsimurteisiin pohjautuvasta kirjakielestä, ja joita muualla Suomessa ei välttämättä ymmärretty. Samalla Lönnrot loi uudissanoja, ja siinä hän teki merkittävää työtä erityisesti Kalevalan ulkopuolella. Lönnrotin aikaan suomen kirjakielen kehittämiselle oli tarvetta, mutta mikä on tilanne nyt? Kuinka kieli uudistuu nykyään - vai onko kirjakielemme jo valmis?

    Dosentti Petri Lauerma ja sosiolingvisti Heini Lehtonen pohtivat Lönnrotin ja Kalevalan merkitystä suomen kielen kehitykselle sekä sitä, kuinka nykysuomi uudistuu. Ohjelmassa kuullaan myös Lönnrotin omia ajatuksia suomen kielen uudistamiseksi. Kalevalan runoja laulaa Taito Hoffrén.
    Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.

  • "Tämä ei ole pahinta mitä voi tapahtua", oli valkeakoskelaisen Kaarina Nurmen voimalause, kun hän kamppaili päästäkseen eroon korkeanpaikan kammosta. Pulssi kohosi, kädet hikosivat ja häntä pyörrytti aina, kun hän joutui nousemaan tai laskeutumaan esimerkiksi kauppakeskuksen rappusia. Lyhytterapian ja altistustehtävien avulla Nurmi kuitenkin onnistui voittamaan pelkonsa.

    Fobian eli voimakkaan, irrationaalisen pelon hoidossa on tärkeää kehittää potilaan valmiutta kohdata pelkoa ja sietää ahdistusta. Kyseessä on ikään kuin väsytystaistelu, jossa mieli pyrkii taivuttelemaan ruumiin pois liiallisesta reagoinnista. Siedättäminen eli altistushoito on yksi tavallisimmista keinoista, ja Suomessa on kokeiltu myös virtuaalitodellisuuden käyttöä, kertoo psykologi-psykoterapeutti Eero-Matti Gummerus.

    Kun ihminen panikoi, stressihormonijärjestelmä alkaa valmistaa ihmistä kohtaamaan potentiaalisen vaaran. Se, mitä kehossa tapahtuu, ei riipu siitä, onko uhka todellinen. Fobiasta kärsivien elämä kapenee, ja he joutuvat luopumaan monista asioista, jopa haaveistaan.

    Onneksi useimpien fobioiden hoitaminen on mahdollista, ja tuloksia saavutetaan jopa verrattain nopeasti. Myös fobian tutkimuksessa on viime vuosina edistytty. Fobiat ovat osa ahdistushäiriöiden laajaa kirjoa, ja fobian mekanismeja tutkitaan kansainvälisessä tutkimusprojektissa, jossa on mukana myös suomalaisia. Helsingin yliopiston käyttäytymisgenetiikan professori Iiris Hovatta kertoo, että juuri nyt kiinnostuksen kohteena ovat ahdistukselle ja fobialle altistavien geenivarianttien tutkiminen. Tutkijat selvittävät ahdistuneisuuden syntymistä hermoverkko- ja molekyylitasolla, sekä pelkoa ylläpitäviä mekanismeja.

    Ohjelman toimittaa Anna-Kaisa Brenner.

    (Kuva: Dunca Daniel Mihai / Alamy / All Over Press)

  • Elias Lönnrot teki kymmenisen matkaa eri puolille Karjalaa 1820-40 -luvuilla ja keräsi runoja paikallisilta runolaulajilta. Hänen käsityksensä mukaan runot kertoivat myyttisiä tarinoita muinaisista suomalaisista ja kuvasivat kansamme historiaa, ja näistä hän kokoaisi Suomelle kansalliseepoksen - nousevan kansallisuusaatteen hengessä.
    Keräämistään sadoista runoista ja tuhansista säkeistä Lönnrot loi Kalevalan, mutta miten? Mikä Kalevalassa on suomalaista, mikä karjalaista ja mikä Lönnrotin omaa? Entä mitä Kalevalasta ajateltiin sen syntyaikaan Suomessa ja sittemmin rajantakaisessa Karjalassa - tai nykyään?

    Tutkijat Heidi Haapoja-Mäkelä ja Eila Stepanova valottavat Kalevalan syntyhistoriaa ja keskustelua sen omistajuudesta, sekä pohtivat sen merkitystä Suomelle - ja Karjalalle - silloin ja nyt.
    Kalevalan runoja ohjelmassa laulaa Taito Hoffrén.
    Äänisuunnittelu Juha Jäntti. Toimittaja Jaana Sormunen.

  • Aika kulkee – niin se on tehnyt jo miljardien vuosien ajan. Ihminen on hyvin uusi tulokas ajan virrassa, ja silti käyttäydymme kuin hallitsisimme luontoa, kulttuuria ja aikaa.

    Koemme itsemme luonnosta erillisinä. Syytä ei olisi, koska olemme osa rappeutumisen ja kuoleman luonnollista sykliä. Khronoksen eli ajan jumala on aina läsnä, ja se saa mikrobit ja sienet toimimaan. Maatuminen ja mädäntyminen on täällä – aika ja luonto kulkevat käsi kädessä.

    Taiteilijaryhmä IC-98 on pyhittänyt ajan jumalalle paikan, rintamiestalon Pöytyällä Varsinais-Suomessa. Talossa ja pihapiirissä luonto saa mellastaa ja sienet juhlivat, ja me ihmiset katsomme tapahtumaa vain teräsaidan läpi.

    Tiedeykkösen toimittaja Teija Peltoniemi kävi paikan päällä talon pihapiirissä geologi, arkeologi Jussi Kinnusen ja filosofi, kirjailija Antti Salmisen kanssa. He olivat hankkeessa mukana muutama vuosi sitten. Salminen on kirjoittanut Khronoksen talosta esseen Sivilisaatiokysymys ja huomisen kirkko. Kinnunen on puolestaan dokumentoinut Khronoksen talon ja pihapiirin laserkeilauksella sekä selvittänyt paikan arkeologiaa ja geologiaa. Mitä pihapiirille tapahtuu 80, 400 ja 1000 vuoden kuluessa?

    IC-98 taiteilijat Patrik Söderlund ja Visa Suonpää kertoivat työn taustoista etäyhteydellä. Heidän mielestään Khronoksen talo on optimistinen teos, joka toimii peilinä ihmiselle. ”Katsomme samalla itseämme, kun katsomme rappeutuvaa pihapiiriä maaseudulla”, sanoo Visa Suonpää. Patrik Söderlundin mukaan ilmastokriisi pakottaa meidät toimimaan. Ihmisiltä on aika loppumassa ja Khronoksen talo esittää kysymyksiä teoistamme maapallolla, ja mitä tapahtuu ihmisen jälkeen.
    Valokuva Khronoksen talo Pöytyällä (Teija Peltoniemi).

  • Näin keväällä moni miettii, pitäisikö hommata aurinkopaneelit, sillä niiden hinnat ovat tulleet alas. Suomi on aurinkoenergian kannalta yllättävänkin hyvä maa - esimerkiksi kevättalven aurinkoiset pakkassäät tehostavat paneelien toimintaa.

    Puhumme Aalto-yliopiston professori Hele Savinin kanssa siitä, millaista tekniikkaa nykyiset ja tulevaisuuden aurinkokennot käyttävät. Savin itse kehittää huipputehokasta mustaan piihin perustuvaa aurinkokennoa.

    Ja missä vaiheessa ovat paljon puhutut ja Millenium-palkitut uuden sukupolven Gräzelin kennot, joiden on kerrottu mullistavan aurinkoenergian tuotannon?

    Jos aurinkokennot hankkii, niistä saatava sähkö kannattaa hyödyntää mahdollisimman tarkoin itse. Tässä auttaa energiasääennuste, josta kertoo Ilmatieteen laitoksen tutkimusprofessori Anders Lindfors. Keskustelemme myös siitä, miten aurinko eri puolilla Suomea paistaa eli missä ovat parhaat apajat aurinkoenergian hyödyntämiseen.

    Toimittaja on Mari Heikkilä.

    (Kuva: koi88 / Alamy / All Over Press)