Эпизоды

  • Kolumbialaisen Medellin-kartellin legendaarisella huumeparonilla Pablo Escobarilla oli valtansa huipulla millä mällätä. Hänen lasketaan ansainneen viikossa jopa noin 400 miljoonaa euroa. Escobar murhautti urallaan yli 200 tuomaria ja poliitikkoa, tuhat poliisia ja lukemattomia muita ihmisiä. Kolumbian johto sai lopulta Escobarista tarpeekseen, hänen haudattua presidentin serkun elävältä. Pablo Escobarin tarina kertoo miten ilmastolliset olosuhteet voivat tehdä hautakivivarkaasta maailman johtavan huumeparonin, joka johti kartelliaan diktaattorin ottein mutta ilman rajoja ja rajoitteita, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Poppamiehen poika Francisco Macias Nguema oli Päiväntasaajan Guinean itsenäisyyden ajan ensimmäinen valtionpäämies, jonka valtakaudella 1968 - 1979 hänen hirmuhallintonsa loi kaaoksen, jonka aikana maan tuolloin vajaasta 400 000 asukkaasta arviolta lähes 100 000 oli tapettu ja 125 000 oli paennut maasta. Nguema loi Päiväntasaajan Guineasta maanpäällisen helvetin, tosin tätä ilmausta pidetään liian latteana kertoo toimittaja Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää ja Afrikkaa kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Пропущенные эпизоды?

    Нажмите здесь, чтобы обновить ленту.

  • Sudan on Orwellin painajaisvaltion islamilainen versio, jossa on ollut käynnissä diktaattori Omar Hassan al- Bashirin johtama kansanmurha jo pitkään. Jos George Orwell olisi halunnut kirjoittaa kirjastaan 1984 islamilaisen version, olisi lopputuloksena mitä todennäköisimmin ollut kuvaus al-Bashirin johtamasta Sudanista. 1989 vallan kaapannut al-Bashir perusti heti totuuden oikeaksi todistamisen osaston valvomaan poliittisen, yhteiskunnallisen ja uskonnollisen oikean näkemyksen toteutumista. Diktaattori al- Bashirin elämäntyöstä kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Gamal Abdel Nasser oli työnarkomaani diktaattori, joka nousi valtaan osallistuttuaan vallankaappaukseen 1952, jolla lopetettiin Egyptissä 5000 vuotta yhtäjaksoisesti jatkunut kuningaskunta vuonna 1953. Yleensä diktaattorit ovat aika nopeasti sopeutuneet leppoisaan elämäntyyliin ja delegoineet työt uskotuille miehille. Nasser oli siis toista maata. Hän oli ahkera ja asui vaatimattomasti, mutta yhtäläisyyksiä muihinkin diktaattoreihin toki oli. Poliittiset vastustajansa Nasser hirtätti tai heitti tyrmään. Egyptiläisten isän säteilevän hammastahnahymyn takaa paljastui mielivaltaine ja vainoharhainen mies, kertoo tietokirjailija filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia/Stevan Kragujević

  • 12 diktaattoria sarjassa piipahdetaan tällä kertaa Swazimaassa. Maata voisi kutsua prinssien ja prinsessojen valtakunnaksi, mutta ei niistä syistä mitä olemme saduista oppineet. Todellisuus on paljon karumpi. Swazimaa on Afrikan viimeinen absoluuttinen monarkia, jossa viriili kuningas Mswati III voi tehdä ja tekee mielivaltaisia päätöksiä. Myös Me Too - kampanja olisi Swazimaassa tarpeen, tuumii pitkäaikainen Afrikan kirjeenvaihtaja, toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Burmasta eli nykyisestä Myanmarista on tullut yksi maailman merkillisimmistä ja köyhimmistä maista. Tie sosialismiin sulki rajat ja pysäytti talouden kehityksen. Sotilasjuntta raiskasi, tappoi ja vangitsi siviiliväestöä vuosikymmenten ajan samalla kun se haali varallisuutta itselleen. Tämän kehityksen keulakuva oli vuodesta 1992 vuoteen 2011 kenraali Than Shwe. Tavattoman vainoharhaisen ja taikauskoisen diktaattori Than Shwen tähtiin kirjoitetusta politiikasta kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Government of Thailand

  • Kenraali Manuel Antonio Noriega oli omassa maassaan Panamassa yksinkertaisesti vain Kenraali tai Mies. Noriega hallitsi Panamassa vuosina 1983-1989. Hänen valtakauttaan leimasivat mm. vastustajien katoamiset ja murhat. Valtansa huipulla diktaattori Noriega toimi kolmoisagenttina ja punoi juonia Yhdysvaltojen, Neuvostoliiton ja Kuuban kanssa omaksi parhaakseen pelauttamalla niitä toisiaan vastaan, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Argentiinassa Juan Peron ehti olla 1940-luvun alun ja vuonna 1974 tapahtuneen kuolemansa välillä sotilaskaappaaja, vaaleilla valittu presidentti, maanpakolainen ja taas presidentti. Hän oli populisti, joka ei kaihtanut väkivaltaa. Peronin yhtä lailla vasemmistoa kuin Saksan natseja liehitellyt populismi pani Argentiinan politiikan niin sekaisin, ettei maan vaaleissa ole vieläkään helppo erottaa vasemmistoa oikeistosta. Vahvoille väitteille siitä, että Juan Peronin sukujuuret ylettyvät Ahvenanmaan Peroniuksiin ei tietokirjailija, filosofi Leif Sundström lämpene. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Bashar al-Assadin kyvykkyyttä astua isänsä saappaisiin epäiltiin laajasti mutta toisin kävi. Hienosti sanottuna Bashar on kasvanut tehtävässään, kertoo toimittaja tietokirjailija Hannu Pesonen, joka on seurannut Lähi-itää kirjeenvaihtajana ja reportaasimatkoilla säännöllisesti yli 35 vuotta ja sinä aikana viettänyt paljon aikaa myös Syyriassa, ensin isä Hafezin valtakaudella ja sitten raportoinut siellä sisällisodasta poika Basharin aikana. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Kremlin.ru

  • Pohjois-Korean Kim Jong-un on diktaattori kolmannessa polvessa. Hän fanittaa Chicago Bullsia. Loistavasta toverista, Suuresta seuraajasta sekä kansan, armeijan ja puolueen kiistattomasta johtajata kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuvalähde: Wikipedia

  • Harvan maan nykyhistoria on niin surkea kuin Etiopian, jonka kansalaisia ovat piinanneet pahat nälänhädät ja sanoinkuvaamattomia julmuuksia toteuttanut Mengistu Haile Mariamin marxilainen diktatuuri.

    Vuodesta 1930 Etiopiaa hallinnut keisari Haile Selassie kukistui vuonna 1974 sotilaskaappauksessa. Eversti Mengistu Haile Mariam osallistui keisari Haile Selassien syrjäyttäneeseen ja kadottamiseen omakätisesti.

    Valtaan noustuaan diktaattori pisti hihat heilumaan ja Mengistun johtamana juntta käänsi maan ulkopoliittista kurssia 180 astetta hankkimalla taloudellista ja sotilaallista apua mm. Neuvostoliitosta ja Kuubasta. Etiopian salaisen poliisin organisointi annettiin urakaksi poliittisesti samoin ajattelevalle DDR:n Stasille.

    Mengistu Haile Mariam poikkesi useimmista despooteista siten, että hän halusi johtaa esimerkkiä näyttäen ja riisti hengen omin käsin useilta vastustajiltaan. Vainoharhainen diktaattori lähetti aluksi kuusikymmentä keisari Haile Selassien tärkeintä virkamiestä teloitusryhmien eteen ilman oikeudenkäyntiä. Sitten oli puoluetovereiden vuoro. Mengistu murhautti omat ministerinsä konepistoolilla ja tämän jälkeen muutaman kuukauden kuluttua murhattiin Etiopian ortodoksikirkon patriarkka. Mengistun edessä kaikki olivat yhtä syntisiä, niin rikkaat kuin köyhätkin.

    Vuonna 1976 Mengistu piti puheen valtavalle väkijoukolle maan pääkaupungissa Addis Abebassa. Hän piteli käsissään suuria lasipulloja, joiden hän väitti olevan täynnä vihollistensa verta. Tästä muodostui sitten Mengistun diktatuurisin ottein johtaman uuden hallinnon tapa toimia. Kaikkialla Etiopiassa perustettiin paikallisia komiteoita tutkimaan ja nimeämään vallankumouksen vihollisia. Naapurit pantiin valvomaan toisiaan, vanhemmat lapsiaan ja lapset vanhempiaan. Epäiltyjen nimet kirjattiin ylös keskushallinnossa ja pian valtion palkkaamat miliisit kävivät noutamassa kyseiset henkilöt. Moni löytyi seuraavana päivänä tai seuraavina viikkoina kuolleena; monia ei löydetty koskaan. Mikäli ruumis palautettiin hautausta varten, komiteat vaativat uhrin perhettä maksamaan ne luodit, joilla heidän omaisensa oli tapettu.

    Mengistun tuhlasi maan bruttokansantuotteesta sotilasmenoihin yli 60 prosenttia. 1980-luvun runsaan kehitysavun Mengistu kanavoi suurelta osin sotilas- ja ylellisyysmenoihin. Koko muun yhteiskunnan rakenteet kärsivät. Vuosina 1984-85 Etiopian kurjuus paljastui koko maailmalle kuivuuden aiheuttaman nälänhädän ajettua miljoonia pakolaisia naapurimaihin.

    Monille 1980-luvulla eläneelle nuorelle vuosikymmen on jäänyt mieleen siitä, että Länsimaailma lauloi Live Aidia. Live Aid oli usealla paikkakunnalla yhtaikaa 13. heinäkuuta 1985 järjestetty konserttien sarja, jolla kerättiin rahaa Etiopian nälänhädän uhreille. Konsertteja pidettiin mm. Wembleyllä Lontoossa (72 000 katsojaa paikalla), JFK Stadionilla Philadelphiassa (90 000 katsojaa) sekä pienempiä tapahtumia useissa muissa kaupungeissa, kuten Sydneyssä ja Moskovassa. Televisiosta konsertteja seurasi noin 1,5 miljardia katsojaa sadassa maassa. Konsertin pääjärjestäjinä toimivat Bob Geldof ja Midge Ure. Suurin osa kerätyistä varoista taisi mennä diktattorin omiin taskuihin.

    Mengistu Haile Mariamin on esimerkki siitä, miten ihminen voi vieraantua omasta kansastaan ja ihmisten hädästä niin täydellisesti, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. 12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikipedia

  • Nykyään katkera viha suurta saatanaa eli Yhdysvaltoja ja länttä kohtaan sekä antisemitismi ovat Iranin koossapitävät voimat. Mutta toisin oli aiemmin. Mohammad Reza Pahlavi nousi Iranin valtaistuimelle toisen maailmansodan aikana 1941 brittien ja neuvostoliittolaisten syrjäytettyä hänen natsimielisen isänsä vallasta. Iranin öljy oli länsimaille äärettömän tärkeä ja se piti länsimaiden teollisuuden rattaat pyörimässä. Varaa virheille ei ollut, ja shaahista tuli länsimaiden öljynsaannin korvaamaton takuumies. Britannian M16:sta ja Yhdysvaltojen CIA:sta tuli puolestaan shaahin vallan takuumiehiä lähes 40 vuodeksi.

    Shaahi oli viettänyt nuoruutensa vahvan äitinsä johtamana ja isäänsä peläten. Pelko oli eräs shaahia ohjaava voima. Tultuaan valtaan Reza Pahlavi oli idealisti. Shaahin tarkoitus oli tehdä Iranista johtava moderni länsimaalainen maailmanvaltio. Ei ainakaan itsevarmuutta ja kunnianhimoa nuorukaiselta puuttunut, mutta ehkä järkeä hivenen. Shaahi antoi kansalle toivon mutta vei sen itse. Iranin salainen palvelu SAVAK tukahdutti poliittiset vastalauseet kovin ottein ja tästä kidutus- ja murhakoneistosta tuli vallan säilymisen vahtikoira, ei niin kovin länsimainen tapa.

    Yritystä kuitenkin oli. Vuonna 1963 shaahi aloitti Iranissa niin sanotun valkoisen vallankumouksen, johon kuului paljon uudistuksia. Mm. huntupakko poistettiin ja naisille luvattiin tasa-arvo, naiset saivat äänestää, ajaa autoa ja käydä töissä. Naiset myös pääsivät ehdokkaiksi parlamenttivaaleihin. Näin shaahi sai lisänimen äijäfeministi.

    Iranin uudistusohjelmat kuitenkin epäonnistuivat, koska shaahin vastustajista yhdet syyttivät Irania demokratian puutteesta ja toiset perinteisen šiiapapiston syrjäyttämisestä uudistuksia tehtäessä. Shaahin kerrotaan valitelleen julkisesti, että kun en hoitanut asioita minua sanottiin playboyksi ja kun ryhdyin hoitamaan asioita minua sanottiin itsevaltaiseksi. Iranin nykyisen virallisen kannan mukaan shaahi oli homo ja länsimaissakin shaahia pidettiin vähintäänkin biseksuaalina, mutta tätä ei haluttu turhaan korostaa, koska Iran on muslimimaa.

    Shaahin voimakas länsimaalaistamispolitiikka ja Israelin tunnustaminen sai monelta iranilaiselta kupin nurin. Shaahi halusi saavuttaa nopeasti Ruotsin elintason ja olla itsevaltias modernissa länsimaisessa Iranissa. Shaahin mukaan vain diktatuuri pystyi takaaman länsimaalaisuuden. Niinpä shaahi rupesi pönkittämään asemaansa diktaattorimaisin ottein ja poliittinen oppositio tehtiin toimintakyvyttömäksi muun muassa lakkauttamalla kommunistinen Tudeh-puolue. Tehtiin myös maauudistus, metsien kansallistaminen ja teollisuuden voitot jaettiin osittain työntekijöille. Aikaisemmin teollisuuden omistus oli jaettu pääosaltaan yläluokille, joista tulikin sitten älyttömän rikkaita. Vuonna 1976 vähemmän kuin yksi prosentti väestöstä omisti 80 prosenttia kaikesta yksityisomaisuudesta Iranissa. Epäsuhta oli kestämätön. Shaahi lapioi rahaa omiin taskuihinsa ja shaahin tulonlähde oli jopa kolehti, jota kerättiin pyhiinvaelluspaikalla, jonka suojelija shaahi oli. Englantilainen lehtimies Robert Graham on onnistunut jäljittämään kolmen ja puolen sivun mittaisen listan Pahlevi-säätiön omistamista osakkeista, joille arvoa kertyi likimain 3 miljardia dollaria. Totuutta Iranin korruptiosta on kuitenkin vaikea sanoa, sillä perinteisesti Lähi-idän monarkioissa on ollut vain vähän eroa hallitsijan ja kansakunnan aarteiden välillä.

    Shaahin motto oli, että jos totuuden puhuminen on vaarallista, sen puolustaminen on uhkarohkeaa. Shaahi puhui niin kuin eli. Väestön pitämiseksi kurissa tarvittiin uudenaikainen kalusto armeijalle ja siihen tuhlattiinkin rahaa valtavat määrät, samaan aikaan kun maanviljelys oli kuokka-asteella ja maaseudulta tapahtui valtaisa pako.

    Shaahi, jonka sanotaan katsoneen paljon televisiota ja pääosin täyttä roskaa - länkkäreitä, salapoliisielokuvia ja huonoja romansseja, ei kyennyt näkemään ruudun takaa kuinka syvästi kansalaiset vihasivat korruptiota ja poliisiterroria, kuinka vakavasti länsimaistuminen uhkasi islamilaisia perinteitä, kuinka paljon keskiluokka, johon hän oli kohdistanut toiveensa, kaipasi poliittista ilmaisunvapautta ja aineellista vaurautta. Shaahi oli rakentanut ympärilleen muurin, jonka yli hän ei kyennyt näkemään. Shaahista oli tullut M16:ta ja CIA:n tukema despootti operettikeisari ja länsimaat kompastuivat omaan ahneuteensa, kertoo Israelin Ystävät ry:n toiminnanjohtaja ja Shalom-lehden päätoimittaja Ilkka Vakkuri. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: YLE

  • Chilessä sotilaskaappauksen kulku 11.syyskuuta 1973 sekä sitä seuranneet murhat ja karkotukset nostivat komentajakapteeni Augusto Pinochetin aikansa voimakkaimmaksi oikeistolaisen sotilasdiktatuurin symboliksi. Naapurimaa Argentiinan sotilasjohtajat tappoivat enemmän ihmisiä, mutta heidän väkivaltansa vaikuttaa summittaisen järjettömältä. Pinochet eteni toimissaan kylmän järjestelmällisesti ja päättäväisesti ja kutsui menetelmäänsä autoritääriseksi demokratiaksi.

    Diktaattorit voisikin jakaa karkeasti kahteen ryhmään. Ensimmäiset keskittyvät tappamisen määrään toiset sen laatuun. Augusto kuului jälkimmäisiin.

    Pinochet tuli myös tunnetuksi lentävistä lauseistaan. Minä kuolen joskus, myös seuraajani täytyy kuolla, mutta vaaleja ei pidetä ikinä! Lehtikään ei liikahda tässä maassa, ellen minä liikuta sitä!

    Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että USA:n tukema diktaattori Pinochet oli ihastunut Friedmanin talousoppeihin, koska ne olivat diktaattorin mielestä epäpoliittisia. Niissä ei ollut ideologiaa ja ne olivat puhdasta tiedettä. Yhdysvaltalaiset Chicagon koulun taloustieteilijät sorvasivat CIA:n myötävaikutuksella Pinochetille uusliberaalin shokkitalousohjelman, jonka lopputuloksena tapahtui tulonsiirto megarikkaille ja rahaa virtasi ulkomaille. Chilen valtionyhtiöt yksityistettiin samoin kuin terveydenhoito ja sosiaaliturvan palvelut. Chilen tuontirajoitukset poistettiin kokonaan, samoin teollisuuden valtiontuet. Näin koetettiin rohkaista kotimaista teollisuutta, jonka palkkakustannusten alhaisuutta pidettiin hyvänä kilpailuvalttina.

    Dramaattisen valtion menojen leikkaamisen jälkeen Chicagon pojat pystyivät näyttämään vaikuttavia lukuja. Hyperinflaatio putosi, budjetin alijäämä oli korjaantumassa ja maksutasekin oikenemassa. Syntyi jopa uutta vientiä, joka paransi keskiluokan taloustilannetta.

    Nopea talouden suunnanmuutos toi siis Chilen talouteen buustia. Varallisuuden nopealle kertymiselle ei ollut kuitenkaan järkeviä suunnitelmia vaan tuhlaus oli Chilessä tolkutonta. Rahat käytettiin ulkomaisiin tuotteisiin. Vuonna 1981 maahan tuotiin hyviä skottilaisia viskejä seitsemän miljoonaa pulloa. Chileläisistä tuli hetkessä väritelevisioiden, stereoiden ja ranskalaisten hajuvesien suurkuluttajia, mutta vain hetkeksi.

    Kun sotilasvalta alkoi vuonna 1973 ulkomaanvelka oli 4 miljardia dollaria. Vuonna 1981 ulkomaanvelka oli 18 miljardia. Kulutusjuhlien ja rahan ulkomaille pumppaamisen seurauksena Chilen talous romahti 1983, jolloin havaittiin että pankit olivat lainanneet enemmän rahaa ulos kuin niillä oli pääomaa. Pankkilaitos meni nurin. Chicago on enempi tunnettu gangstereistaan kuin taloustieteilijöistään ja kyynisesti voisi sanoa että ehkä ihan syystä.

    Muista diktatuureista poiketen Chilen erikoisuus kuitenkin oli, että vallan kaapannut sotilasjuntta lähti Pinochetin johdolla uudistamaan Chilen taloutta ennakkoluulottomasti, ottaen ensimmäisenä maailmassa käyttöön uusliberaalin talousohjelman. Chile toimi koelaboratoriona talousuudistuksille, joita Britannian Margaret Thatcher ja USA:n Ronald Reagan myöhemmin toteuttivat. Augusto Pinochet on myös yksi niistä harvoista diktaattoreista, jotka ovat kirjoittaneet muistelmat, kertoo tietokirjailija, filosofi Leif Sundström.
    12 diktaattoria sarjaa toimittaa Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: EPA, Kuvaaja VINCENTE GODOY

  • Kenraali Francisco Franco, Espanjan generalissimo vuodesta 1939 vuoteen 1975, on tietyllä tavalla unohdettu tyranni, sillä hänen tekonsa jäävät Adolf Hitlerin ja Josif Stalinin varjoon. Hän kuitenkin oli yksi historian todellisista hirviöistä. Tämä fasistinen sotaherra pääsi Hitlerin avittamana valtaan 1930-luvulla julman sisällissodan kautta ja jatkoi Espanjan siviiliväestön terrorisointia kuolemaansa asti.

    34-vuotiaana Francosta tuli Euroopan nuorin kenraali. Omiin kätösiin Franco otti sitten Espanjan sisällissodan puhdistukset ja ne hän teki perusteellisesti. Jopa 500 000 henkilöä kuoli. Francon vastustajat olivat enimmäkseen vasemmistolaisia, mutta myös älykköjä, ateisteja ja sotilashenkilöitä. Niitä, joita ei heti tapettu, vainottiin. Kidutus ja sotilastuomioistuinten sanelemat teloitukset olivat 1960-luvulle asti yleisiä.

    Toisen maailmansodan jälkeen Franco teki Espanjasta kuningaskunnan mutta ei nimennyt kuningasta. Franco kyllä pukeutui kuninkaalliseen univormuun, asui kuninkaan palatsissa ja eli muutenkin kuin kuningas ja piti vallan itsellään. Franco painatti naamansa rahoihin ja postimerkkeihin sekä käytti arvonimissään kuninkaallista lisämäärettä, Jumalan armosta. Franco toimi ikään kuin sijaishallitsijana. Mitä suotta kiirehtiä kuninkaan nimittämistä jos on diktaattori.

    Francon Espanjassa kaikki demokratia lakkautettiin ja kritiikin esittämistä pidettiin maanpetoksena. Lakot ja kilpailevat poliittiset puolueet kiellettiin ja parlamentti oli pelkkä valtaapitävien nukketalo. Länsimaille Franco kertoi, että Espanjassa oli orgaaninen demokratia ja se selitys kelpasi, koska siihen kuului kommunismin vastustaminen.

    Francon aikakaudella mikään ei liikkunut: avioliitot olivat ikuisia, työpaikat pysyviä, yritykset eivät voineet mennä konkurssiin eivätkä asuntojen vuokrat nousta. Franco kannatti myös naisen perinteistä roolia synnyttäjänä ja kotiäitinä. Espanjassa kiellettiin niin homoseksuaalisuus kuin aborttikin. Ehkäisyvälineet tulivat luvallisiksi vasta Francon kuoleman jälkeen.

    Eräs Francon ajan kuvottavista julmuuksista oli, että vastikään synnyttäneiltä varastettiin suunnitelmallisesti vauvoja noin viidenkymmenen vuoden ajan. Vauvat myytiin kovaa korvausta vastaan lapsettomille pareille. Varastettujen ja myytyjen vauvojen määrästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta arvaukset asettuvat 300 000 lapsen tuntumaan.

    Francon valtakauden vainajia etsitään yhä joukkohaudoista vapaaehtoisvoimin. Ihmisoikeusjärjestöt ja YK ovat toistuvasti vaatineet Espanjaa selvittämään Francon ajan rikoksia tehokkaammin.

    Espanjassa Francon patsaat on poistettu, kadut nimetty uudelleen, ja lopulta vuonna 2007 Francon valtakauden positiivinen muisteleminenkin kiellettiin lailla. Kauheita rikoksia ympäröi kuitenkin yhä hiljaisuus, kertoo tietokirjailija, filosofi Leif Sundström. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikimedia

  • Filippiinien diktaattori Ferdinand Marcos oli korruptoitunut ja rosvoiluun taipuvainen luonne. Ferdinand Marcos syntyi Havaijilla 11.9.1917 ja kuoli 28.9.1989 niin ikää Havaijilla. Tilinsä hän teki kuitenkin Filippiineillä. Marcos oli Filippiinien kymmenes presidentti ja diktaattori eli hän ei ollut mikään yksittäistapaus Filippiinien historiassa vaan pikemminkin maan perinteiden jatkaja, tosin Marcosin moderni kädenjälki oli omaa luokkaansa. Marcos hallitsi Filippiinejä vuosina 1965 - 1986, kunnes hänet syrjäytettiin.

    Marcosin harrastuksena sanotaan olleen Maailmanpankin avokätisten lahjoitusten ohjaaminen omaan taskuun. Hän anasti Filippiineille myönnetyistä lainoista itselleen jopa kolmanneksen erilaisina komissioina ja voitelurahoina. Marcos myös valvoi maahansa suunnattuja ulkomaisia investointeja, korvausta vastaan.

    Yhdysvaltalaisen vuonna 2016 ilmestyneen Forbes-talouslehden mukaan Ferdinand Marcos on maailmanhistorian toiseksi korruptoitunein johtaja Indonesian presidentti Suharton jälkeen. Marcosien diktatuurihallinnon uskotaan kavaltaneen jopa kymmenen miljardia dollaria maan kassasta, joista osan on jäljitetty menneen Marcosin sveitsiläisille pankkitileille.

    Diktaattorin vaimo Imelda Marcos tuli tunnetuksi hillittömistä ostoskierroksistaan. Kansakunnan äiti oli erikoistunut kenkiin, pukuihin ja rintaliiveihin. Imeldaa on kuvattu henkilöksi, jolla oli timantteja kuin Saban kuningattarella, jonka ruokapöytään kuului kaviaaria Kaspianmereltä, paahdettua fasaania Afrikasta ja pöytähopeita Damaskoksesta. Tämän määrittelyn on tehnyt Filippiinien hallituksen entinen tiedottaja.

    Diktaattori Marcosin johdolla tapatettiin tuhansia ja kidutettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä hänen parinkymmenen valtavuotensa aikana. Myöhemmin luettavissa olleet oikeuden asiakirjat ovat raskasta luettavaa. Ne kertovat vuosien mielivaltaisista pidätyksistä, systemaattisesta ja julmasta kidutuksesta sekä teloitettujen ruumiiden tuhoamisesta. Tavallisia kidutuskeinoja olivat sähköiskut, venäläinen ruletti, elävältä hautaaminen, raiskaukset, seksuaalinen väkivalta, pahoinpitely, ihon polttaminen savukkeilla ja eristyssellissä pitäminen. Vihollisten käsittelyssä Marcosin keinovalikoimaan kuuluivat myös mm. sukuelinten polttaminen niin miehillä kuin naisillakin.

    Filippiiniläisten kyvyllä unohtaa ja antaa anteeksi ei tunnu kuitenkaan olevan mitään rajaa. Marcosin perhe syöstiin vallasta yli 30 vuotta sitten. Kesäkuussa 2016 valtaan astunut presidentti Rodrigo Duterte on Marcosin perheen läheinen ystävä. Hän antoi heti luvan haudata uudelleen ja sankarimenoin Ferdinand Marcos. Päämääränä näyttää olevan painaa villaisella Marcosin kauden julmuudet: tapot, kidutukset ja mielipidevainot. Marcosin suvun suosio onkin kasvanut Filippiineillä. Marcosin poika Ferdinand Bongbong Marcos, joka on yksi Ferdinandin ja Imeldan kaikkiaan kolmesta lapsesta, hävisi vain täpärästi vaalit varapresidenttiydestä vuonna 2016, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikimedia

  • Irakin diktaattori Saddam Hussein oli kuumaverinen idealisti ja kylmäverinen pyöveli ja ehkä juuri siksi pysyi Lähi-idän valtapelin keskiössä vuosina 1979 - 2003.

    Saddam halusi olla arabien sankari ja valloittaja, mutta hänen pitkälle hallintokaudelleen oli tyypillistä häikäilemätön sorto, sadistinen julmuus, rikollinen korruptio, tarpeettomat sodat, joukkomurhat sekä mieletön henkilökultti. Tämä johti sarjaan poliittisia väärinarviointeja, jotka aiheuttivat hänen hallintonsa tuhon ja hänen oman kuolemansa hirsipuussa.

    Saddamin itsevaltaisuutta osoittaa tarina, jonka mukaan Saddam kysyi kerran myöhään illalla ulkoministeri Tariq Tariq Azizilta, paljonko kello on? Niin paljon kuin te haluatte herra presidentti, kuului Azizin vastaus.

    Saddam jätti perintönä jopa kaksi miljoonaa sotien seurauksena syntynyttä ruumista, tuntemattoman määrän tapettuja toisinajattelijoita ja arviolta 500 000 talouspakotteiden takia kuollutta irakilaislasta sekä kirjoittamansa bestsellerin Zabibah ja kuningas, joka kertoo hyväntuulisesta itsevaltiasta, joka rakastuu ilkeän miehen vaimoon. Tätä Saddamin rakkausproosaa täytyi opiskella myös kouluissa.

    Sukulaisten ja heimolaisten suosiminen oli Saddamin tyylilaji ja niinpä hän nimitti mm. poikansa Udayn sekä Irakin olympiakomitean että jalkapalloliiton johtoon. Udayn metodi oli, että niitä jotka eivät menestyneet odotetusti, hakattiin rautatangoilla selkään ja ruokokepeillä jalkapohjiin, minkä jälkeen heidät upotettiin jätevesialtaaseen, jotta haavat varmasti tulehtuisivat. Kun Irak ei päässyt mukaan vuoden 1994 MM-lopputurnaukseen, Uday laittoi joukkueen harjoittelemaan betonisella pallolla.

    Saddam käytti säännöllisesti rentoutumismaskia vähentääkseen ryppyjä ja hänen intohimonsa kohdistui kalliisiin kenkiin. Saddamin suosikkielokuva oli Kummisetä ja mieluisin harrastus kalastus. Ajan puutteen vuoksi Saddamilla ei ollut kuitenkaan aikaa onkimisen hienouksiin, joten hän tiputteli mieluummin käsikranaatteja veteen ja lähetti sukeltajan hakemaan kuolleet kalat.

    Saddam Hussein oli 1980 lupaavimpia kansanjohtaja ja ns. hyvä jätkä, jota Yhdysvallat ja arabit rahoittivat, kun Saddamin Irak kävi veristä sota Irania vastaan. Uskonnollista sitoutumistaan Saddam todisti palkkaamalla hovikalligrafikon tekemään Koraanista kopion, jonka musteena käytettiin hänen omaa vertaan. 605-sivuisen kirjan tekeminen vei kolme vuotta ja 50 tuoppia verta, jota Saddam luovutti tuoppi kerrallaan.

    Hyvän jätkän vaiherikas elämä päätyi kuitenkin läpimitaltaan viisi senttimetriä paksun köyden jatkoksi. Ennen kuin hirttolava kolahti auki ja kuolema saapui, itsepäinen Saddam ehti vielä haukkua pyövelit, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: EPA, Kuvaaja ERIK DE CASTRO/POOL

  • Keski-Aasiassa sijaitsevan Turkmenistanin presidentti Saparmurat Nijazov oli Aasian läpitunkevin itsevaltias. Hän johti Turkmeniaa, vanhan Neuvostoliiton raunioista syntynyttä itsenäistä valtiota sen presidenttinä vuodesta 1990 kuolemaansa saakka vuoteen 2006, jolloin kuolema keskeytti hänen elämäntyönsä eli rahan lapioimisen omille tileille.

    Nijazov rakensi hallintoaan eniten arvostamansa asian ympärille: itsensä. Hän terrorisoi omaa kansaansa salaisen poliisin avulla ja köyhdytti maan rakennuttamalla mielettömiä palatseja sekä kullattuja mahtipontisia muistomerkkejä.

    Nijazovin kunniaksi on nimetty kaupunkeja, moskeijoita, tehtaita, voimalaitoksia, yliopistoja, lentokenttiä, partavesiä, alkoholijuomia, jogurtteja, teetä ja jopa meteori. Johtaja löytyy myös postimerkeistä ja rahoista.

    Näiden tekojen jälkeen Turkmenistanin presidentti Nijazov onnistui vielä yllättämällä kaikki. Diktaattori kielsi kalenterit, uudisti viikonpäivät, määritteli uudelleen nuoruuden ja iän sekä lanseerasi kansallisen lomapäivän, melonin. Perusteluna oli, että tällä taivaan lahjalla melonilla oli loistokas historia.

    Eniten huomiota on saanut kuitenkin diktaattorin kirjoittamaksi sanottu ja Koraanin jatko-osaksikin kutsuttu vuonna 2001 julkaistun Ruhnama. Nijazov allekirjoitti vuonna 2004 asetuksen, joka teki Ruhnaman opiskelemisen pakolliseksi kaikissa oppiasteissa. Kirja oli uutistoimisto AP:n mukaan yhdistelmä latteaa runoutta, satunnaisia filosofisia huomioita sekä vääristeltyä historiaa. Nijazov jäljitti teoksessaan mm. turkmeenien kansan juuret viisituhatta vuotta taaksepäin itseensä Nooaan. Opiskelu- ja työpaikat jaettiin Ruhnama-tuntemuksen perusteella, ja ajokortistakin oli turha haaveilla ilman eepoksen ulkoalukua.

    Pyhän kirjan lisäksi, ikään kuin kaupan päälle, Nijazov lanseerasi uudet, turkmenistanilaiset aakkoset. Kesti aikansa, ennen kuin maahan saatiin uusilla kirjaimilla kirjoitettua oppimateriaalia ja opiskelijat pääsivät opiskelemaan isukin ihmekirjaa. Päätöksen seurauksena Turkmenistanissa kasvoi muutama lukutaidoton sukupolvi, ja matematiikan opiskeluhan siellä oli jo aiemmin korvattu Sielun kirjan opiskelulla, kertoo Kauppalehden uutispäällikkö Mikko Metsämäki. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikipedia

  • Robert Mugabe aloitti uransa vapaustaistelijana ja Afrikan sankarina, mutta tämä WHO:n
    hyväntahdonlähettilääksikin hetkeksi nimetty opettaja turmeltui yhdeksi aikamme pahimmista tyranneista ja johti kansakuntansa tuhoon. Mugaben aikakaudella Zimbabwe koki henkisen ja taloudellisen romahduksen.

    Mugabella oli kaikki edellytykset olla Zimbabwen mustan enemmistön sankari. 1960-luvun alussa hänestä tuli Etelä-Rhodesiana tunnetun maan valkoisen vähemmistön hallintoa vastustavan liikkeen keulakuva, ja hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen valtion vastaisesta toiminnasta.

    Vankilassa Mugabe käytti aikaansa etäopiskeluun. Hän luki muun muassa lakia ja taloustiedettä, ja suorastaan keräili tutkintoja. Samalla Mugabe suunnitteli salaa sissisotaa vapauttaakseen entisen Etelä-Rhodesian, nykyisen Zimbabwen, brittien ikeestä.

    Mugaben tullessa pääministeriksi 1980 70 % maan viljelymaasta oli valkoisten uudisasukkaiden hallussa. Ennen vuosituhannen vaihdetta Mugabe toteutti suuria uudistuksia, joiden myötä valkoiset maanviljelijät karkotettiin maasta ja tilat siirrettiin mustien kansalaisten haltuun. Pirstottujen suurtilojen uusilla omistajilla oli harvoin viljelykokemusta tai varoja lannoitteiden tai maatalouskoneiden hankkimiseen. Tämä johti maataloustuotannon romahtamiseen.

    Vuonna 2005 Mugabe ajoi arviolta 700 000 ihmistä kodeistaan ja työpaikoiltaan. Hökkelikaupungit tuhottiin sellaisilta alueilta, joilla oppositio oli ollut vahvimmassa asemassa. Teon motiivina arvellaan olleen ehkäistä protesteja, jotka kytivät Mugaben ajettua maan talouden kaaokseen. Mugabe syytti maan ongelmista imperialismia. Zimbabwen dollari menetti arvonsa. Pahimmillaan 230 miljoonan prosentin vuosittainen hyperinflaatio johti siihen, että Zimbabwe luopui kokonaan omasta valuutasta vuonna 2009.

    Vuoteen 2010 mennessä Zimbabwesta oli tullut yksi maailman köyhimmistä maista. Maa on nykyään jos ei maailman korruptoitunein niin ainakin lähelle, työttömyys lähentelee sataa prosenttia ja suuri osa kansasta elää kansainvälisen avun varassa.

    Kun sanotaan, että jokaisen menestyvän miehen takana on nainen, niin Mugabe näytti toteen, että myös jokaisen epäonnistuneen miehen takana voi olla nainen.

    Mugaben vallassaolon ensimmäiset kymmenen vuotta olivat kuitenkin Zimbabwen historian parasta aikaa, mistä on paljolti kiittäminen Mugaben vaimoa Sallya. Juuri Sally oli Mugaben omatunto. Hän piti tämän hillittömyydet kurissa ja oli käytännössä ainoa, joka pystyi sanomaan hänelle, että nyt stop tykkänään ja järki käteen. Sally kuoli vuonna 1992. Mugabe paitsi suri Sallya valtavasti, myös menetti tasapainonsa, otteensa ja poliittisen suuntavaistonsa Sallyn kuoleman myötä. Mugabe herpautui, pidätelty raivo ja intohimot vapautuivat.

    Sitten tilalle tuli nuorempi ja paljon Sallya älyllisesti ja moraalisesti köyhempi, mutta vallanhimoisempi eduntavoittelija Grace. Mugaben entinen sihteeri, joka osasi taitavasti hyödyntää jo vähän höpertyvän, mutta yhä viriilin vanhemman herran haluja. Niinpä niin, alamäki alkoi.

    Robert Gabriel Mugabe toimi pääministerinä 1980–1987 ja maan järjestyksessään toisena presidenttinä 1987–2017. Hän erosi tai erotettiin presidentin tehtävästä 21. marraskuuta 2017. Tilalle nousi Emmerson Mnangagwan, Mugaben luottomies jo 1960-luvulta. Emmerson on aiemmin johtanut Mugaben käskystä Zimbabwen opposition tappamista ja pieksemistä sekä vaalitulosten väärentämistä, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: EPA, Kuvaaja STR

  • Kongoa ja sittemmin Zairea yli 30 vuotta hallinnut diktaattori Mobutu Sese Seko oli tyylipuhtaasti kaikkea sitä, mitä afrikkalaiset tarkoittavat puhuessaan vahvoista miehistä, Big Man.

    Mobutu vuokrasi Ranskasta Concorden viedäkseen perheensä kuukausittaisille ostosmatkoille Eurooppaan. Lennätti itselleen vaaleanpunaista samppanjaa Pariisista, simpukoita Belgiasta ja prostituoituja Skandinaviasta. Rakentaakseen itselleen mallitilan Zairen viidakkoon, hän lähetti hallituksen koneen 32 kertaa Venezuelaan hakemaan 5000 pitkäkarvaista lammasta.

    Vuonna 1965 Mobutu käynnisti aitouskampanjan tehdäkseen pesäeron maansa kolonialistiseen menneisyyteen. Kaikki, joilla oli eurooppalainen nimi, täytyi nimetä uudelleen afrikkalaisesti: talot, ihmiset jne. Länteen viittaavat puhemuodot kuten herra ja rouva kiellettiin. Kaikkia piti puhutella kansalaisina. Mobutu kielsi länsimaiset vaatteet ja julisti Mao-tyylisen abacost-asun uudeksi kansallispuvuksi. Sanotaan, että Mobutu itse oli kuitenkin parhaiten pukeutunut diktaattori sitten Mussolinin.

    Ihmisenä Mobutua voisi kuvailla vaikka äiti Teresan vastakohdaksi. Hänen valtakautensa Kongon eli Zairen johdossa oli täynnä mahdollisuuksia, jotka hän myös käytti - omaksi hyväkseen. Mobutu kansallisti yksityisen omaisuuden, muun muassa tuottoisat timantti- ja kuparikaivokset, jotka hän sitten piti itse tai lahjoitti sukulaisilleen ja liittolaisilleen. Näin Mobutusta tuli yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Hänen omaisuutensa arvo vuonna 1980 oli arviolta reilut neljä miljardia euroa. Sanotaankin, että Mobutu antoi aina kaikkensa, saadakseen lisää.

    Raha oli Mobutu Sese Sekolle rakkainta, mutta ei hän henkilökulttiakaan vierastanut. Mobutulla oli käytettävissään valtavan paljon enemmän rahaa kuin useimmilla yksinvaltiailla ja niinpä hän huomasi että oli mukavampaa ja yleensä ainakin yhtä tehokasta ostaa, kuin nuijia ihmiset kuuliaisiksi.

    Mobutu oli myös aika mukavuudenhaluinen, eikä hän ilmeisesti sinänsä nauttinut tappamisesta tai tarpeettomasta piinaamisesta, mikä on aika monen diktaattorin innoittaja urallaan. Kyllä valta turmelee, mutta kyllä se väsyttääkin, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: EPA, Kuvaaja Stf

  • Malawin diktaattori tohtori Hastings "yksi puolue, yksi johtaja ja pulinat pois" Banda retosteli syöttävänsä poliittiset vastustajansa krokotiileille. Useimmiten he kuitenkin kuolivat hämärissä auto-onnettomuuksissa.

    Tohtori Banda oli anglofiili, jota miellyttivät erityisesti Homburgh-hatut. Hän taisteli pitääkseen nykyajan maansa ulkopuolella. Banda hukkasi maansa koulutusbudjetin lähes kokonaan erikoislaatuiseen ”viidakon Etoniin”, jossa pelattiin krikettiä, otettiin kylmiä suihkuja ja opiskeltiin klassisia aineita latinaksi ja kreikaksi. Hän palkkasi lentokenttäpartureita leikkaamaan maahan saapuvien pitkätukkaisten miesten hiukset ja vaati, että lyhythiuksiset naismatkailijat kaivavat välittömästi matkalaukustaan vaatteet, jotka peittivät heidän povensa. Banda määräsi myös paikallisen chichewan maansa uudeksi viralliseksi kieleksi. Hän oli kuitenkin unohtanut, ettei itse osannut sanaakaan chichewaa ja joutui koko 30-vuotisen presidenttikautensa ajan kommunikoimaan tulkin välityksellä.

    Bandan tuhkimotarina oli komea. Etelä-Afrikan kautta Yhdysvaltoihin, lääkärinä Englantiin ja lopulta kotiin, jossa odotti brittien siirtomaahallinnon vankila. Kansa nosti hänet juuri itsenäistyneen Malawin ensimmäiseksi johtajaksi 1964 ja presidentiksi 1966. Ja ns. omakätisesti hän teki itsestään maansa diktaattorin.

    Banda hallitsi Malawia kovaotteisesti ja tukahdutti opposition ilmaukset. Elokuvia, radiota ja lehdistöä valvottiin tarkasti, ja Bandaa vastaan puhuminen oli kiellettyä. Kaikkien täysi-ikäisten kansalaisten tuli olla jäsen kongressipuolueessa, jota Banda johti.

    Bandan kohtelias ja herrasmiesmäinen ulkokuori, seesteinen käytös ja lääkärin pehmeät sairasvuoteen vieritavat peittivät alleen kunnianhimoisen, arvaamattoman ja häikäilemättömän miehen.

    Bandan aikana Malawi oli Afrikan Kainuu, jonne sopi hyvin oma savupirtin pojasta jylhäksi maanisäksi noussut Kekkonen, joka näytti muille torpan paikan, kertoo toimittaja, tietokirjailija Hannu Pesonen. Toimittajana Raimo Tyykiluoto.

    Kuva: Wikipedia