Podcasts

Episodes

  • Keelesaade. Kokkuvõttevõistluse võitjad

    Keelesaade | Vikerraadio | ERR starstarstarstarstar
    add

    Keelehooldekeskus tähistas Tartu raekojas 5. sünnipäeva. Keskuse üks uuemaid ettevõtmisi on kokkuvõtte võitlus "Tuum", milles osalejatel tuli kirjutada võistlustööna 200 sõnaline kokkuvõte Ilmar Raagi esssest : “Kultuuritust ei ole olemas.” Kokkuvõttevõistlusest teeb kokkuvõtte Tiit Hennoste Tartu Ülikoolist, saates kõneleb võitja Liina Pääbo ja konverentsil ettekande pidanud õiguskantsler Indrek Teder. [b]Kokkuvõttevõistluse tulemused[/b] 100-eurose peaauhinna vääriliseks hinnati Liina Pääbo võistlustöö, 50-eurosed teised auhinnad said Mari Eek ja Liisa Otsak, 25-eurosed kolmandad auhinnad pälvisid Marten Juurik, Silvia Tänav ja Tiina Viil. [b]Etteantud tekst[/b] Kultuuritust ei ole olemas Ilmar Raag 8. jaanuar 2011 Postimees. Arvamus Ma nägin oma vanaema nutmas kahel korral. Esimene kord siis, kui see seakasvatajast talunaine pidi paluma oma jahimehest naabrit, et too lõpetaks surmatõppe jäänud koera piinad. Tol korral oli lask jahipüssist koerale kõige õilsam viis lahkumiseks, sest koera ei tapetud ju nii nagu lammast või siga. Teine kord nuttis ta juba siis, kui voodihaigena ei tulnud surm talle piisavalt kiiresti. Ta arvas, et on kõigile teistele koormaks. Kas see naine oli paha inimene, et ta ei lugenud minu mäletamist mööda iial midagi muud peale piibli ja vahel ka kalendriraamatut? Ah jaa, ka kohalikku ajalehte tükati. Tean kindlasti inimesi, kes selliseid talunaisi peavad kultuurituks. Kuna ma tahaksin vaielda, siis vaataks veidi ligemalt seda, mida me kultuuriks peame. Me elame maailmas, kus käibetõena visatakse aeg-ajalt õhku mõte, et kultuur õilistab inimest, pidades selle all silmas, et ainult raamatut lugev ja ooperit kuulav inimene on hea inimene. Kultuur päästab maailma. Samas teame ajaloost, et Hitlerile meeldis Wagner, Stalin armastas kinokunsti ja Pol Poth oli juba oma Pariisi õpingute ajal lugenud rohkem raamatuid kui Jüri Mõis. Kummatigi, kui praegu peaks tegema vahekokkuvõtte, siis paistab Jüri Mõis parem inimene kui Pol Poth. Võib-olla on asi selles, et meil on kõnekeele tasandil paras segadus kultuuri mõistega? Igaüks, kes veidigi jälgib sõna «kultuur» kasutust, näeb, et üheaegselt on kasutusel vähemalt kaks definitsiooni. Kõige tavalisemalt tähendab kultuur meie kõnepruugis kunsti, kirjandust, muusikat ja kõike, mida võiks nimetada ka loominguks. Selles tähenduses on kultuur väärtus iseeneses, nii et aeg-ajalt on võimalik dramaatiliselt hüüda: «Nad ei hooli kultuurist!» või «Kultuuri ei toetata piisavalt!» Ajalooliselt on seesugune kultuuri defineerimine suhteliselt hiline, sest antiikajal kasutati samade nähtuste kirjeldamiseks pigem mitmuses sõna «kunstid», millel olid omad muusad, samal ajal kui sõna «kultuur» tuleneb ladinakeelsest sõnast colere, mis tähendab «harima». Kui Vergilius kirjutas oma pastoraalse «Georgica» aastal 29 eKr, siis kasutas ta seda sõna just maaharimise tähenduses. Kummatigi eksisteerib veel teine kultuuri tähendus. Romantikahõngulisel 19. sajandil, mil kunstnikud ja kirjanikud olid inimvaimu hoolsate harijatena juba kinnistanud kultuuri ja kunstide raudse seose, toimub kultuuri mõiste kasutuses veel üks areng. Selle näiteks oleks Edward Burnett Tylori töö. See tuntud kultuurievolutsiooni teoreetik ja sotsiaalantropoloog kirjeldab 1871. aastal kultuuri laiema nurga alt, mille kohaselt on kultuur «tervik, mis sisaldab teadmisi, usku, kunsti, moraali, seadusi, tavasid ja kõiki muid võimekusi ja harjumusi, mida inimene võib omandada ühiskonna liikmena». Tänapäevasesse keelde panduna võiks ütelda, et kultuur on kui mõtteline tarkvara, mis jookseb inimeste kui sotsiaalbioloogilise riistvara peal. Sellise akadeemilise defineerimise eripäraks on see, et kultuurile ei saa anda eetilist hinnangut väljaspool kultuuri ennast. Seega, mingi inimese või ühiskonna kultuur on kas nii- või naasugune, kuid inimene ei ole iial ilma kultuurita. Ka ei ole ükski kultuur iseenesest halb või hea, vaid nad kannavad erinevaid eetilisi hinnanguid. Siin toodud mõttekäigus ei ole midagi originaalset. Minu enda jaoks on aga ikkagi üllatav, et kuigi me akadeemilises kirjanduses kohtame peamiselt kultuuri antropoloogilisi definitsioone, on tavalises kõnekeeles endiselt käibel konstruktsioon, mis eirab teaduse kõnepruuki. Järele mõeldes ei ole see mitte lihtsalt huvitav tähelepanek, vaid kui vale diagnoos. Näiteks ei saa me öelda, et kokkupuude kultuuriga õilistab inimest, sest iga inimene on juba niigi osa mingisugusest kultuurist. Veel hullem on see, et kui me tavakeeles räägime kultuurist, muutub looming omaette eesmärgiks ja me tegelikult ei pruugigi rääkida nendest tegelikest väärtustest, millest kultuur koosneb. Tagasi tulles minu vanaema näite juurde, saab selgeks, et teda ei õilista mitte manipuleeriv kõnekeelse «kultuursuse» mõiste, vaid mõned väga konkreetsed väärtused, mis olid tema kultuuri alustaladeks. Meist igaüks oskab kirjeldada seda eesti kultuuri, millele toetudes võeti vastu emapalga seadus, pandi püsti Vabadussõja võidusammas ja küsiti entusiastlikult laenu kuni krediidikriisi saabumiseni. See kultuur ilmutab ennast läbi internetti tarbiva kodanikkonna protsendi ja joodud alkoholi hulga. Iga kord, kui riigikogu koguneb mõnda seadust vastu võtma, on nende käitumine programmeeritud selle kultuuri poolt, sest inimesed käituvad harva vastupidiselt nende loomusele. Kas me tuleme valitsuse kärpekavade peale tänavale autosid süütama või mitte? Kas me põgeneme ohu korral välismaale või mitte? Nendest vastustest koosnebki meie kultuur. Kultuuri kui vaimse elukeskkonna probleemiks on muutuste kontrollimatus. Minimaalselt tähendab kultuur eksisteerivate tähenduste pidevat ülekordamist, kuid praktikas on muutunud kas või jõulude tähendus võrreldes sellega, mida see püha tähendas meile veel kakskümmend aastat tagasi. Kas me soovisime, et jõulude jõuline kommertsialiseerumine toob kaasa kohatise tõrjereaktsiooni? Niisamuti võiks arvata, et meie kultuuri viimase kahekümne aasta jooksul kõige enam mõjutanud sammuks oli eraomandipõhise majanduse legaliseerimine. See samm aktualiseeris seni veidi tagasihoitud varanduse kogumise teema. Ei, ärge arvake, et ma oleksin eraomandi vastane. Juhin vaid tähelepanu, et julgus, millega võeti enne masu pangalaene, oli kultuuriliselt ettemääratud. See oli puhtalt mõtlemises kinni, sest inimesi ei ajanud taga ükski Maslow’ püramiidi baasvajadustest. Kuidas üldse kultuur ajas muutub? Laias laastus võib selle jagada kaheks. Kõigepealt nii nagu roomlased ütlesid: «Tempora mutantur et nos mutamur in illis.» Objektiivselt muutuvad olud sunnivad meid pidevalt tegema väikseid mööndusi pidevatesse kordamistesse. Kuid teiselt poolt on meile kingitud kohatine enesekindlus, et võime ka oma vaba tahtega maailma paremaks muuta. Kindel on aga ka see, et meie vaba tahe on pidevalt pommitatud erinevate «mõjuagentide» poolt. Näiteks kui 19. sajandi alguses kaotati Eesti- ja Liivimaal pärisorjus ja tekkis eeldus, et nimetul maarahval tekiks koos jõukusega ka kihelkonnaülene eneseteadvus, siis just samal ajal jõudsid läbi saksa kultuuriruumi Eestisse rahvusromantika ideed. Need peamiselt sakslased, kes 1838. aastal asutasid Õpetatud Eesti Seltsi (Gelehrte Estnische Gesellschaft), ilmselt ei aimanudki, kui oluliselt nad muudavad selle maarahva kultuuri. Vastandina varasemale diskursusele ei olnud mingi ühiskonna ühendavaks nimetajaks mitte jumala poolt määratud valitseja, vaid rahvuslik ühtsus. Tänapäeva eesti kultuuri jaoks ei ole olnud suuremat mõjuagenti kui saksa valgustusfilosoofia ja Prantsuse revolutsioon, mille järelkaja aitas ka Saksamaal kultuuriliselt ühineda. Igal juhul oli tulemuseks eesti rahvuse praegusaegne eneseteadvus. Millised on praegused muutuste mõjuagendid? Kui vaadata eesti kultuuri väliseid märke, siis on proportsioonid väga ilmekad. Iga paari aasta tagant on meil võimalik näha laulukaare all paarisada tuhandet inimest ja samal ajal töötlevad sama suurt auditooriumi iga päev ka näiteks Õhtuleht ja Kanal 2 õhtune programm. Telesaadete auditooriumite suuruse põhjal võib metasotsiaalsetest probleemidest või kunstidest huvitatud auditooriumi hinnata umbes kümme protsenti elanikkonnast, mis tähendab, et teatri ja ERSO ja kirjanduse mõju eesti kultuurile on asümmeetriline. Mõnda elanikkonna kihti mõjutab see väga, samal ajal kui suurem osa ühiskonnast saab kunstide mõjust osa vaid kaudselt. Teine näide on veelgi paradoksaalsem. Eeldame, et Eesti elu juhivad valdavalt kõrgharidusega inimesed, kes on ühiskonnas vähemusgrupiks. Nende eelistatud uudistesaateks on «Aktuaalne kaamera» ETVs. Neid inimesi aga valivad riigikokku ühed teised kodanikud, kes vaatavad «Reporterit» Kanal 2s. Ja viimaseid on tunduvalt rohkem. See sunnib mind arvama, et «Reporter» on reaalkultuuri mõttes Eestile mõjusam kultuuriagent kui näiteks rahvusooper. Suurim väline mõjutegur on aga telekommunikatsiooniga pakutav «globaalne küla», kus domineerib anglo-ameerika kultuur. Kui vaatate kas või eesti meedias esitatavaid välisuudiseid, siis näete, et rõhuvas enamuses on need tõlgitud ingliskeelsetest allikatest, sest teisi keeli osatakse tunduvalt vähem. Parimaks näiteks on küsimus, miks teavad eestikeelse meedia jälgijad üht-teist Paris Hiltonist, aga praktiliselt ei midagi prantsuse või saksa seltskonnadaamidest. Tähtsuselt järgmine on välismõju, mis esineb Vene faktorina. See üks teine kultuuriruum elab meiega kõrvuti, kohati läbi põimudes. Alles hiljuti olin veidi üllatunud selle üle, kui palju eesti inimesi teadis Facebooki vahendusel sellest, mis toimus Vene telekanalites aastavahetusel. Vene faktor ei pruugi tähendada nõustumist ja võib täpselt sama võimsalt kutsuda eesti kultuuriruumis esile igivaenu, mis toitub peamiselt sellest, et Vene mõjusfäär on siinsamas ega lase ennast unustada. Mainisin siin nelja mõjukeskust meie kultuurile: saksa valgustusfilosoofia, eesti meedia, «globaalne inglise keelega determineeritud küla» ning Vene naabrus. See nimekiri ei ole loomulikult lõplik. Meie kultuur on pidevas mõjutuste tuules, nagu õhupall, mida ümberringi seisvad inimesed üritavad puhuda neile soovitud suunas. Selle vahega, et kultuuri puhul ei hooligi enamik mõjuagentidest, mis suunas nad palli puhuvad. Nad lihtsalt avaldavad mõju, hoolimata sellest, et tulemus võib olla vastupidine nende endi maailmanägemusele. Lõpuks avaldab meie kultuurile mõju ka riik ise. Kuna riik on ju ise üks kultuuri tunnustest, ongi mul teinekord hirm, et meie riik võibki vabalt olla kõikide mõjude summa, ilma olulise eneseteadvuseta. Samal ajal on ju riigi eesmärk luua parim võimalik elukeskkond oma kodanikele. Seejuures siis ka vaimne elukeskkond. Ei ole kultuuritust, on vaid vaimne keskkond, milles me elame. Ja minu vanaema oli hea inimene. [b]Võitja Liina Pääbo kokkuvõte[/b] Hoolimata kultuuri mõiste mitmetähenduslikkusest ja -kihilisusest, käsitletakse seda sageli liiga kitsalt. Kui tavaliselt võrdsustatakse kultuuri pelgalt kunstide ja loominguga, siis laiemalt ja antropoloogiliselt võttes võib kultuuriks pidada meie vaimset elukeskkonda ehk erinevate teadmiste, uskumuste, tavade jne kogumit. Esimese lähenemise järgi on kultuur justkui eraldiseisev ja väärtus iseeneses, teise käsitluse kohaselt tekib kultuur aga inimeste ja nende vaimse keskkonna suhestumisel, mistõttu ei saa ükski inimene paikneda kultuurist väljaspool ega olla kultuuritu. Ühtlasi on kultuur ajas muutuv ning seda dünaamilisust võivad mõjutada erinevad tegurid. Eesti kultuuri oluliste mõjutajatena võib välja tuua näiteks saksa valgustusfilosoofia, mis aitas tekkida rahvuslikult eneseteadvusel. Lisaks mõjutavad meid eesti meedia, üleilmastumine ja sellega kaasnev ingliskeelse kultuuriruumi mõju kasv ning paiknemine vene kultuuriruumi naabruses. Sellest loetelust ei tohiks välja jätta ka riiki, mis on ühelt poolt kultuuri tunnus ja teisalt ka kultuuri mõjutaja-kujundaja ning mille üheks oluliseks eesmärgiks peaks olema kodanikele parima võimaliku (vaimse) elukeskkonna loomine. Seega ei tohiks anda inimese kultuursusele hinnangut pelgalt selle põhjal, kui palju raamatuid ta loeb või kui tihti teatris käib. Veelgi enam, kui käsitleda kultuurina kogu vaimset elukeskkonda, ei ole kultuuritut inimest üldse olemaski.

  • Politiikkaradio: Siirtyvätkö Suomen puolustuksen peruskivet?: 11.10.2016 13.10

    Politiikkaradio starstarstarstarstar
    add

    Venäjän toimet Krimillä ja Syyriassa kiristävät Venäjän ja lännen välejä. Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa arvioidaan, että turvallisuustilanteen kiristyminen Euroopassa ja Itämeren alueella vaikuttaa välittömästi Suomeen. Miltä osin Suomen puolustuspolitiikka on muutoksessa? Puolustusministeriön ylijohtajan Janne Kuuselan mukaan turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on tiivistymässä EU:n sisällä vielä tämän vuoden aikana. Laukaisevana tekijänä oli Iso-Britannian brexit-äänestys.”Nyt on semmoinen poliittinen momentum olemassa, että uskoisin, että tämän vuoden aikana tullaan tekemään päätöksiä, joilla vahvistetaan Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa”, sanoo Kuusela Politiikkaradion haastattelussa.Kyse ei kuitenkaan ole EU:n kilpajuoksusta, tai ”kauneuskilpailusta” Naton kanssa. EU:lle ei olla luomassa puolustusliittoa Naton tapaan, sanoo Kuusela.”Tämä ei ole mitään nollasummapeliä, eikä tässä ole minkäänlainen kauneuskilpailu meneillään EU:n ja Naton välillä. Se on ihan päivänselvä asia, että valtaosa EU-maista järjestää puolustuksensa Naton kautta. Ei tässä lähdetä luomaan mitään tarpeetonta päällekkäisyyttä.””Se mitä EU:ssa tehdään, niin katsotaan, että mitkä olisivat niitä EU:n omia vahvuusalueita, jotka tulisi käyttää hyväksi omien kansalaisten ja omien jäsenmaiden suojaamiseen”, sanoo Kuusela ja tähdentää, että Suomelle ”EU:n turvallisuus- ja puolustusulottuvuudella on merkittävää painoarvoa”. Suomen puolustuspolitiikan lähtökohta on rajoitetumpi Ruotsiin verrattuna, sanoo puolestaan reservin prikaatinkenraali Juha Pyykönen. Pyykösen Ulkopoliittiselle instituutille kirjoittamassa raportissa vertaillaan Suomen ja Ruotsin sotilaallista yhteistyötä Naton kanssa.”Ruotsi on ollut merkittävästi vapaampi toimija siinä suhteessa ja voinut vaikuttaa omaan turvallisuusympäristöönsä merkittävästi enemmän, sanoo Pyykönen Politiikkaradiossa.”Tämä että Venäjä ilmoittaa, että emme halua, että Suomi liittyy Natoon, niin ei ole mikään uutinen, koska eihän se ole halunnut meidän liittyvän aikaisemminkaan mihinkään.”Tapio Pajunen / Politiikkaradio

  • Politiikkaradio: Kuka kantaa suurimman vastuun työmarkkinaneuvottelujen kaatumisesta?: 02.12.2015 13.10

    Politiikkaradio starstarstarstarstar
    add

    Työmarkkinaneuvottelujen kariutuminen on iso pettymys, sanovat Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Sari Essayah ja kokoomuksen kansanedustaja Kai Mykkänen Politiikkaradiossa.Mykkäsen mukaan työmarkkinaneuvottelujen kaatuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita, etteikö neuvottelupöytään vielä palattaisi. ”Tässä asiassa harvinaisen selvästi pallo on nyt AKT:n johdolla ja Hakaniemessä”, sanoo Mykkänen.”En vieläkään löisi vetoa, että tämä on viimeinen luku. Työmarkkinahomma on vähän sellaista, että piruetteja tehdään yltympäriinsä. Vieläkin toivon että palataan neuvottelupöytään, mutta pallo on nyt selkeästi Hakaniemessä”, toteaa Mykkänen Politiikkaradiossa.Kristillisdemokraattien puheenjohtajan Sari Essayahin mukaan pelisilmä on pettänyt työmarkkinaneuvotteluissa molemmin puolin pöytää.”Tässä on pelisilmä pettänyt puolin ja toisin. EK ilmoittaa juuri tässä neuvottelujen alla, että tämä on viimeinen keskitetty ja mennään tämän jälkeen pelkästään näihin paikallisiin sopimisiin. Ehkä tämän ilmoituksen olisi voinut tehdä vähän myöhemminkin. Oliko se pakko tehdä tässä vaiheessa? Toisaalta se, että AKT irtaantuu.””Tässä tilanteessa voi sanoa, että pyyhkeitä kyllä molemmille puolille. Suomen kansa olisi kyllä kaivannut jotakin muuta”, sanoo Essayah.Essayahin mukaan jälleen on vaara, että julkisen sektorin pienipalkkaiset naiset maksavat enemmän.”Tässä taas julkisen sektorin pienipalkkaiset naiset jälleen kerran on enemmän maksamassa tästä pakkolakipaketista. Yhden alan änkyröinnin, eli AKT:n änkyröinnin, maksaa sitten nämä julkisen sektorin pienipalkkaiset, ennen kaikkea naisvaltaiset työt”, sanoo Essayah.Työmarkkinaneuvottelujen lopullinen kaatuminen tarkoittaa, että hallituksen on vietävä eteenpäin omaa pakkolakipakettiansa. Mykkäsen mukaan hallituksen on erottava, jos se ei uskalla viedä lakeja eteenpäin.”Hallituksen pitäisi erota, jos se ei uskalla nyt viedä eteenpäin lakitasolla toimia, joilla aidosti työn teettäminen saadaan kannattamaan nykyistä paremmin, koska silloin se ei pysty väittämään, että se tekee työmarkkinoista nykyistä vetävämpiä. Nyt hallituksen on vaan otettava se vastuu”, sanoo Mykkänen.Tapio Pajunen / Politiikkaradio

  • Politiikkaradio: Keskinäisriippuvuuden rautainen laki koskee kaikkia: 16.12.2015 13.10

    Politiikkaradio starstarstarstarstar
    add

    Uuden ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon on kerrottava, mitkä ovat Suomen uhat nykyisessä keskinäisriippuvuuksien maailmassa, sanovat ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon parlamentaarisen seurantaryhmän puheenjohtaja Seppo Kääriäinen (kesk) ja ryhmän jäsen entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja Politiikkaradiossa. Sipilän hallitus on juuri aloittamassa ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon valmistelua.”Sen yksi tärkeimpiä asioita on juuri tunnistaa nämä kehitysvirrat näissä keskinäisriippuvuuden maailmassa uhkien osalta” sanoo seurantaryhmän puheenjohtaja Seppo Kääriäinen.”Tämä on keskinäisriippuvuuksien maailma. Ei ole kaukaisia, ei ole läheisiä asioita, vaan kaikki ovat omalla tavallaan hyvin lähellä. Yhteistyö naapureitten kansa ja kaikkien kanssa on välttämättömyys.””Kyllä tämä keskinäisriippuvuuden rautainen laki, se koskee kaikkia. Se koskee myös maailman isoja, mukaan luettuna Venäjä”, sanoo Kääriäinen.Nykymaailmassa ”ei kukaan voi toimia yksin”, toteaa myös Tuomioja.”Nykymaailmassa, jota leimaa koko ajan kasvava keskinäinen riippuvuus, sekä hyvissä että huonoissa asioissa, piti siitä tai ei, niin ei Suomikaan menesty, jos maailmassa menee huonosti. Tässä suhteessa lähialueita ovat hyvinkin kaukaiset maat.” ”Ja se kasvaa koko ajan. Esimerkiksi terrorismi on sen tyyppinen uhka, kuten ilmastonmuutos, joka on ehkä suurin uhka maailmassa”, sanoo Tuomioja.Tuomioja alleviivaa myös Pohjoismaisen yhteistyön tärkeyttä Suomelle. Tuomioja ei myöskään usko, että Ruotsi tulisi yllättämään Suomen hakemalla Naton jäsenyyttä.”Ruotsi ja Suomi eivät aiheuta toisilleen minkäänlaisia yllätyksiä, vaan konsultoivat ja informoivat toisiaan kaikista turvallisuuspoliittisista merkittävistä asioista. Tekevät siitä itsenäisen päätöksensä. Näissä olosuhteissa on entistä epätodennäköisempää, että ne johtopäätökset olisivat erilaisia”, sanoo Tuomioja.Kääriäinen puolestaan ei usko, että Ruotsin porvaripuolueiden uusi myönteinen Nato-kanta vielä muuttaisi Ruotsin linjaa sotilasliittoon kuulumattomana maana. Kääriäinen tosin myöntää, ettei asiasta voi olla varma.”Mistäs me tämän tarkkaan tiedämme? Ei voi tarkkaan tietää, mutta arvioni on se, että ei se niin vain ole muuttumassa”, sanoo Kääriäinen Politiikkaradiossa.Tapio Pajunen / Politiikkaradio

  • Politiikkaradio: Sote-uudistus näyttää johtavan verotuksen kiristymiseen: 12.04.2016 13.10

    Politiikkaradio starstarstarstarstar
    add

    Parlamentaarisen sote-työryhmän jäsen Sirpa Paatero (sd.) on varma, että hallituksen sote-linjaus johtaa verotuksen kiristymiseen. Sote-uudistusta valmistellaan valtion verotuksen pohjalta ilman erillistä maakuntaveroa.”Mun mielestä ei ole mitään realismia todeta, että verotus ei nouse”, sanoi Paatero Politiikkaradiossa.Paateron mukaan näyttää siltä, että valittu malli suosii pieniä kuntia ja lyö korville niitä, joissa sote-menot on pystytty pitämään kurissa.”Ne jotka on parhaiten nämä hoitanut, niin ne on ne jotka kärsii. Valitettavasti ne on usein myöskin näitä isoja kaupunkiseutuja, jotka on kuitenkin tämän koko suomalaisen yhteiskunnan vetureita niin elinkeinon kuin palvelujenkin osalta”, sanoo Paatero.Paatero myös povaa maakuntapohjaisen sote-mallin johtavan lopulta maakuntaveroon.”Se voi olla, että se jossain kohtaa jo tälläkin perusteella on tarpeen tulla.”Eduskunnan toinen varapuhemies ja entinen sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko (kok.) vastustaa voimakkaasti ajatusta maakunnallisesta sote-verosta.”Uutta verotustasoa ei pidä Suomeen rakentaa, koska siinä on ainakin se vaara, että verotus nousee. Ja kyllä se Suomen kilpailukyvylle on kuin märkä rätti, jos meillä vielä verot tästä kovin paljon nousee.””Toivon että meille ei mitään uutta verotustasoa tule ikikuuna päivänä”, sanoi Risikko Politiikkaradiossa.Risikko kuitenkin myöntää, että valitussa valtionveromallissa on suuri verojen kiristymisen riski.”Tässähän on tietysti se tavoite, että se verotus ei kenenkään kohdalta nouse, mutta me emme voi muuta kuin määräaikaisesti sitoa kuntien käsiä. Kunnilla on autonomia nostaa verotustaan. Eihän me voida sitä estää täysin. Muuta kuin määräaikaisen tällaisen katon voi tehdä”, sanoi Risikko.Sote-uudistuksen kolmen miljardin säästötavoitteita Risikko myös pitää äärimmäisen kovana ja korostaa, ettei säästöjä voida vetää sote-alalla työskentelevien ihmisten selkänahasta.”Se on niin kova haaste tällaisena aikana, jolloin meillä väki ikääntyy ja palvelut sinänsä kallistuu ja meillä on työvoimavaltainen ala. Eihän tätä nyt mistään niin kuin henkilöiden, hoitohenkilökunnan tai palveluhenkilökunnan selkänahasta pidä vetää”, sanoi Risikko Politiikkaradiossa.Tapio Pajunen / Politiikkaradio