Episodes
-
Suomen parempi talous vai identiteettipolitiikka? Siinä RKP:n vaihtoehdot.
Ensi sunnuntaina on Helsingissä mielenosoitus otsikolla Me emme vaikene. Sen alaotsikkona on rasistit ja fasistit ulos hallituksesta. Saattaa olla että RKP:n hoipertelijat saavat siitä lisää intoa huutaa puolue ulos hallituksesta. Vaikka hallituksessa ei fasisteja olekaan.
Toisaalta missään länsimaisessa sivistysvaltiossa ei ole niin huono ostovoima kuin Suomessa. Surkea valtiontalous ei pysty parantamaan sitä millään ilveellä.
Itse veikkaisin että RKP jää hallitukseen... -
Mistä tämänkertainen into puhua suomalaisten rasismista lähti liikkeelle?
Kuoliko kenties joku tummapintainen rikollinen rasistisen poliisin kynsissä? No ei. Joutuiko joku muualta tullut rasistisen solvauksen kohteeksi tai evättiinkö häneltä sisäänpääsy saamaan jotakin palvelua. Ei. Jäikö joku ulkomaalainen sairaanhoitaja palkkaamatta kun paikka annettiin vähemmän pätevälle suomalaiselle? Ei sitäkään.
Nyt alettiin puhua rasismista koska maan hallituksessa on puolue, joka on luvannut muuttaa suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa enemmän siihen suuntaan kuin mitä se on Ruotsissa ja Tanskassa nykyään.
Jakson alussa ihmettelyä miksi konservatiivikristitty on vasemmistolle ilmestyskirjan peto. -
Episodes manquant?
-
Olen ehkä hieman naiivi mutta luulin aidosti, että valtakunnan päälehti olisi muuta mediaa tarkempi suhtautumisessaan journalistin eettisiin ohjeisiin.
Mutta nyt kun erilaisen datan varastoiminen on halpaa, niin on todennäköistä että aivan kaikki mitä olet kirjoittanut tai sanonut voi olla tallessa jossakin. Ja sitä tullaan käyttämään sinua vastaan. -
Miten mediakriisissä eteenpäin?
Suomen Lehdistö kertoo tutkimuksessaan miten uusi toimittajasukupolvi haluaa neutraalin sivustakatsomisen sijaan ajaa yhteiskunnallista muutosta. Siinä missä keski-ikäisen toimittajapolven mielestä objektiivisuus syntyy ulkopuolisuudesta ja asioiden riippumattomasta, neutraalista ja kriittisestä raportoinnista, korostuu nuorilla halu valistaa ja ajaa yhteiskunnallista muutosta. Kantaaottavuus sallitaan.
Tämähän tarkoittaa sitä, että jos sitten toimittajat kokevat perussuomalaisen puolueen äärioikeistoksi - vaikkapa väärin tai puutteellisin perustein - niin sitten he jutuissaan satavarmasti vastustavat perussuomalaista puoluetta.
Jos mediatalot eivät pysty puolueettomuuteen, voisivat ne ilmoittaa, että ne vastustavat perussuomalaista puoluetta ja se näkyy kaikessa julkaisutoiminnassa. Se olisi reilua kun linja kuitenkin käytännössä on ja on jo pitkään ollut se. -
Persujen poliittisilla vastustajilla on oikeus käyttää heitä vastaan mitä tahansa laillisia temppuja, mukaan lukien valehteleminen ja väärän todistuksen antaminen.
Sen sijaan ns valta- tai mainstream-medialla aivan samoja oikeuksia ei ole. Mediatoimijat, minä mukaanlukien, ovat allekirjoittaneet journalistin ohjeet joissa sanotaan mm että ”Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.”
Ei meillä ole hallituskriisi, meillä on mediakriisi. Ja siihen kriisiin on media aivan itse itsensä taluttanut. -
Valtamedian ja osin myös maan laillisen opposition kampanja hallitusta ja erityisesti sen valtiovarainministeriä ja perussuomalaisten puheenjohtajaa Riikka Purraa vastaan ei anteeksipyynnöistä jo yhdestä voitetusta luottamusäänestyksestä huolimatta ota laantuakseen.
Rasismisyytöksiä keppihevosena käyttäen esitetään nyt tekopyhästi että kysymys on koko maan rasismista eikä itselle vastenmielisen hallituksen ja sen yhden ministerin vastaisesta kampanjasta.
Rasismikohu ei lopu, ennen kuin perussuomalaiset on saatu pois hallituksesta. Saa nähdä mitä valtamedian likaisten temppujen osasto seuraavaksi keksii. -
Tapaus Riikka Purra on periaatteessa ohi, anteeksi on pyydetty, hallitus on lausunut eikä taivas pudonnut niskaamme.
Vaikuttaa kuitenkin siltä, että anteeksi ei ole pystytty antamaan. On väitetty, että ei ole pyydetty anteeksi tosissaan tai sitten on käytetty jotenkin väärää sanamuotoa.
Aikanaan uskonnolliset kiivailijat ajattelivat juuri noin. Ja ihan mielenkiintoisesti yli sata vuotta sitten ukrainalainen filosofi Lev Shestov kirjoitti miten "Moralistit ovat maailman kostonhimoisimpia ihmisiä, he pyrkivät siihen että tuomiosta tulee ehdoton ja kaikki ihmiset tuomitsisivat hänet, jonka he ovat tuominneet ja sen lisäksi vielä tuomittu itse tuomitsisi itsensä. Vasta sitten he ovat saaneet tyydytyksensä ja rauhoittuvat." -
Olemmeko tilanteessa, jossa kansa äänesti valtaan oikeistohallituksen, mutta vasemmistomedia ei salli sen hallita?
Onko Suomikin on ajautumassa tilanteeseen, jossa tietyt tahot eivät vain hyväksy hallituspohjan vaihtumista toisenlaiseksi, koska niillä toisilla on "väärät arvot" ja mitä milloinkin. -
Vasemmisto ja äärivasemmisto varsinkin rakastaa jakaa paitsi ihmiset myös sanat ja ilmaisut vuohiin ja lampaisiin. Niinkuin useimmat ovat huomanneet, on tämä sanamagia viime vuosina vain pahentunut. Joku voisi sanoa että on suorastaan palattu keskiajan käsityksiin väärien sanojen noitamaisesta voimasta ihmisiin.
Junnilan jälkeen siis Mari Rantanen on joutunut äärivasemmiston someöyhöjen ja vasemmistoa symppavien toimittajien tikunnokkaan hänen käytettyään sanaa väestönvaihto.
Mutta mitä teemme, kun väestö de facto vaihtuu. -
Tapaus Junnila ei ota laantuakseen, joten pari sanaa siitä.
Vasemmistolaiset toimittajat ja äärivasemmiston someöyhöt jatkavat nillittämistä ja veikkaan että möly vain lisääntyy joten vaikka en toivokaan sitä, luulen että meteli jatkuu niin kauan kunnes verta haistaneet ovat saaneet haluamansa.
Meillä ei siis riitä että ministeri nauttii eduskunnan ja oman hallituksensa luottamusta, hänen pitää nauttia myös äärivasemmiston, koko opposition ja someöyhöjen luottamusta. -
"Yhteiskunnallinen keskustelu on välttämätöntä. Toisinaan siinä sattuu virheitä. Minulle on käynyt juuri näin. Pahoittelen ja otan opikseni", toteaa Junnila Facebookissa.
Mutta eihän se riitä, kun verta on haistettu. Täytyy muistaa että äärioikeisto on hyvä vihollinen monelle. Siitä on Junnilasta huolimatta enemmän kysyntää kuin tarjontaa. -
Kun nykypolitiikka on mitä se on, identiteettipolitiikan saastuttamaa, niin on varmaa että kesälomakauden jälkeen tulemme näkemään ammattiyhdistysten ja oppositiopuolueiden tekemänä aivan ennennäkemätöntä riehumista.
Yksi hallitusohjelman parhaita puolia onkin, että se paljastaa kuinka vasemmistolainen Suomi on. -
Maahanmuuttoon, sen aiheuttamiin ongelmiin ja siihen kohdistuviin toiveisiin tiivistyy paljon tämän päivän yhteiskunnallisesta keskustelusta ja se taitaa pitää tunnelman tiiviinä myös Säätytalon eri pöydissä. Tässä jaksossa otetaan aivan erityisesti esille tämä maahanmuutto ja sen alkusyy, kehitysmaiden ikuinen kehittymättömyys.
-
Eva Biaudet ja monet hänen hengenheimolaisensa ovat ihan viime päiviin asti puhuneet perussuomalaisista jotenkin epäinhimillisinä ja jopa äärioikeistolaisina.
Ymmärtäähän sen, että päässä humisee, jos sitten onkin menossa sellaisten petojen kanssa samaan hallitukseen.
EU-komissio esitteli maakohtaiset suosituksensa osana talouden kevätpakettia. Vuonna 2022 julkisen talouden velkasuhde pieneni kaikissa jäsenvaltioissa paitsi Suomessa.
MTV3 uutisten mukaan Pekka Haavisto on sitä mieltä, että kehitysavusta ei saa leikata Afrikassa, kun me "kilpailemme siellä mm. Venäjän ja Kiinan kanssa" Kilpailemme mistä? Siitä ketkä saavat jakaa eniten rahaa gebardihatuille tai korrpuptiohallituksille? Tai siis jos joku kehitysmaa nyt tulee Venäjää sen rikollisessa sodassa Ukrainassa niin me annamme lisää rahaa sille Venäjää tukevalle maalle? Kas kun emme anna sitten sitä rahaa suoraan Venäjälle! -
Maahanmuuttoa noin ylipäänsä perustellaan julkisuudessa enimmäkseen sillä, että suomalaisia on liian vähän ja nekin liian vanhoja. Jotkut perustelevat maahanmuuton tarvetta sillä, että kun muualla maailmassa on liikakasvua, niin on meidän velvollisuutemme ottaa se liikakasvu vastaan. Vaikkapa sitten orjalaivojen tervan takia.
Sosialistihallitus nosti kokonaisveroastetta 1,5% ja otti 40 miljardia uutta velkaa. Silti raha ei näkynyt missään, terveyspalvelut romahtivat ja sotessa on miljardivaje.
On tämä saatana savotta... -
Politiikka on enimmäkseen puhetta ja sen tahallista väärinymmärtämistä. Parhaiten tämän tahallisen väärinymmärryksen huomasi viikonloppuna perussuomalaisten puheenjohtajan Riikka Purran twiitistä. On helppo ohittaa todellinen viesti ja sen sijaan tulkita asia kirjaimellisesti, koska sehän on aina mahdollista ja näin saadaan aikaiseksi olkiukko, jota sitten päästään mätkimään keskustelun sijaan.
EU-jäsenyydestä puolestaan taisi tulla hieman toisenlaista kuin kuviteltiin. Vapaudesta on tullut joiltakin osin melkoinen vankila, kun kenties hyvää tarkoittavat poliitikot ja virkamiehet ovat lisänneet sääntelyä ja kunnianhimon määrää lähes jokaisella elämän alueella ja aivan erityisesti ilmastoon ja ympäristöön edes jollakin tavalla liittyvissä kysymyksissä. -
Vaalien yksi lopputulos on se, että Suomi maltillistui. Ja kun Suomi ikääntyy, niin onko se ihme että se samalla maltillistuu. Onko hallitusneuvotteluissa malttia, on sitten toinen kysymys.
Keskusta, Maalaisliitto, Pientalopoikien puolue, SMP ja Perussuomalaiset... Historia on jännä juttu! -
Tervetuloa Mitä Kekkonen tekisi? -vaalierikoisen pariin. Tässä jaksossa kuulet hyvin objektiiviset suositukset Hgin vaalipiiristä, yhden jokaisesta puolueesta.
Puhetta myös vaalien pääteemasta taloudesta, viimeisimmät argumentit siihen miksi se talous on niin tärkeä.
Ensiksi kuitenkin Hesarin pääkirjoituksesta: Mitä ne muut meistä kohta ajattelevat! -
Koskaan ennen ei Suomessa ole tiputtu niin korkealta niin alas niin pienestä syystä kuin Anneli Jäätteenmäki kesällä 20 vuotta sitten. Miksi Jäätteenmäen eroa avittivat myös omat? Kohtalona oli siis Irak-skandaali, jota koskeneessa oikeudenkäynnissä hänet todettiin myöhemmin syyttömäksi.
Pitkän linjan journalisti Lauri Kontro on kirjoittanut Anneli Jäätteenmäen elämäkerran Taipumaton ja esittää nyt oman näkemyksensä skandaalista ja peilaa sitä myös tähän päivään. - Montre plus
