Folgen
-
Jaksossa Karon aviopuoliso Paavo kertoo heidän esikoisensa syntymästä omasta näkökulmastaan. Paavo tuki puolisoaan raskausaikana ja ajatteli todennäköisyyksiä pelkojen iskiessä päälle. Hän koki, että kiintymyssuhde vauvaan alkoi kunnolla kehittymään vasta syntymän jälkeen. Kun puoliso valmistautui aktiivisesti synnytykseen, myös Paavo valmistautui rinnalla. Synnytyksen käynnistyminen spontaanisti 37+1 oli kuitenkin yllätys ja hänen kokemuksensa oli, ettei hän ollutkaan vielä valmis siihen. Synnytys käynnistyi vesienmenolla päiväsaikaan, jonka jälkeen Paavo oli puolisonsa kanssa kotona noin yhdentoista tunnin latenssivaiheen ajan. Alkuyöstä supistukset tihenivät ja napakoituivat, ja Paavo auttoi supistuksissa esimerkiksi selän akupisteitä painamalla. Puoliltaöin he siirtyivät sairaalaan. Synnytys oli hyvin käynnissä ja avautumista oli tapahtunut jo 3 senttiin asti. Reilun tunnin päästä supistukset olivat niin voimakkaita, että oli aika ottaa epiduraali. Synnytys etenikin tosi nopeasti ja kolmen aikaan he pääsivät jo ponnistamaan. Ponnistusvaihe ei kuitenkaan edennyt, sillä vauva oli avotarjonnassa ja syntyi lopulta imukuppiavusteisesti. Vauva lähti heti synnyttyään heti vastasyntyneiden teho-osastolle ja Paavo lähti mukaan. Vajaa tunti syntymän jälkeen vauva pääsi äidin rinnalle. Jakso on nauhoitettu noin vuosi esikoisen syntymän jälkeen.
-
Jaksossa vierailee Kamppailu synnytyksestä - suomalaisen synnytyskulttuurin murros -hankkeen hankejohtaja Kaisa Kuurne, joka kertoo monivuotisesta uraauurtavasta tutkimuksesta. Hankkeessa tutkitaan yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta muun muassa synnytyskokemuksia, synnytysaktivismia, ammattilaisten orientaatioita ja synnytyksen hoitokäytäntöjä, eri synnytystapoja, kätilötyötä, eri toimijoiden (esim. synnyttäjät ja näiden kumppanit, kätilöt, lääkärit, doulat, äitiysfysioterapeutit ja psykoterapeutit) erilaisia orientaatioita, synnytysosastojen tiloja ja teknologioita.Jos haluat osallistua tutkimukseen, voit lähettää oman raskaus- ja synnytyskokemuksesi kirjallisesti tutkimukselle sähköpostitse [email protected]. Lisätietoja löydät esimerkiksi facebookista Helsinki Group for Birth Research - Suomalaisen synnytyskulttuurin murros.
-
Fehlende Folgen?
-
Hami halusi synnyttää myös kolmannen lapsensa kotona. Raskausviikon 36 lääkärineuvolassa kuitenkin todettiin, että vauva on yllättäen perätilassa. Näin ollen valmistautuminen sai uudet suunnat: jos vauva kääntyisi raivotarjontaan, hän voisi synnyttää kotona. Jos magneettikuvissa todettaisiin, että vauva mahtuisi perätilassa alateitse, hän voisi synnyttää alateitse sairaalassa. Jos lantion sisätilan mitat eivät antaisi periksi, hän menisi suunniteltuun sektioon. Hami teki aktiivisesti töitä vauvan kääntämiseksi ja kolmannella kääntöyrityksellä vauva lopulta kääntyi! Viikko vauvan kääntymisen jälkeen synnytys käynnistyi supistuksilla illasta ja kymmenen aikaan illalla Hamilla oli säännölliset supistukset. Esikoisen aktiivinen synnytys oli kestänyt 6h ja kuopuksen aktiivinen synnytys vain 2h, joten Hamilla ja synnytystiimillä oli odotus, että ehkä tämäkin tapahtuisi nopeasti. Synnytys kesti kuitenkin koko yön. Aamuyön tunteina Hami koki epätoivoa ja ajatteli, että huolimatta hänen vahvasta kehoyhteydestään hän ei osaa tätä, hän ei ymmärrä miksi synnytys ei etene ja hän haluaisi keskeyttää koko homman. Vauvan tarjonnassa oli oletettavasti häikkää, ja hän pääsi korjaamaan asentoaan aamun rebozo-liinailulla. Tämän jälkeen asiat etenivätkin nopeasti. Hami istui synnytysjakkaralle, jossa vedet menivät samantien ja ponnistusvaihe kesti 10 minuuttia. Ensimmäiset päivät Hami vietti vauvan ja perheen kanssa pesien kodin lämmössä kirkkaissa kevätpäivissä. Hami mietti synnytykseen valmistautumista seuraavien kysymysten avulla.Miten voi vahvistaa luottamusta?Miten voi odottaa odottamatonta?Miten voi luottaa mysteeriin kun mysteeristä ei tiedä?
-
Ellun miehellä on kilpirauhasen vajaatoiminta ja tämän takia siittiöitä ei ole. Siksi raskautumisiin on liittynyt hänen miehensä hedelmöityshoidot. Kun hedelmöityshoitoja oli takana vajaa vuosi, Ellu teki positiivisen raskaustestin. Ellu voi raskaana hyvin, vaikka häneen iskikin valtava hajuherkkyys. Synnytys käynnistyi 38+5 aamuyöstä supistuksilla. Yhdeksän aikaan Ellu oli miehensä kanssa sairaalalla, koska supistusten välit olivat niin lyhyet vaikka supistukset eivät kovin kipeitä vielä olleetkaan. Kahdentoista aikaan Ellulla meni vedet ja synnytys eteni rytinällä. Puolen tunnin ponnistusvaiheessa lapsi syntyi kädet poskilla. Esikoinen joutui olemaan vastasyntyneiden teholla muutaman päivän infektion vuoksi ja he olivat sairaalalla yhteensä viikon syntymän jälkeen. Esikoisen syntymän jälkeen Ellun mies kävi säilömässä siittiöitään, ja kun toive kuopuksesta vahvistui, Ellu aloitti omat hormonipistokset ja kävi luovuttamassa munasoluja. Viikon päästä tästä sairaalalla laitettiin Ellulle hedelmöittynyt munasolu kohtuun, jonka jälkeen heidän piti odottaa kaksi viikkoa ennen kuin raskaustestin sai tehdä. Alkion siirto onnistui ja he raskautuivat. Kuopuksen raskausaikana Ellu voi todella huonosti. Kuopuksen synnytys käynnistyi 38+4 lapsivesienmenolla. Supistukset eivät olleet kovin kipeitä, mutta Ellulle tuli intuitio, että olisi hyvä siirtyä sairaalaan. Sairaalalla hän oli hetken aikaa ammeessa, mutta poistui koska vesi alkoi tuntua kylmältä. Hän ehti olla sairaalassa pari tuntia, kun kuopus syntyi vartin ponnistusvaiheessa.
-
Anni kertoo jaksossa esikoisensa suunnitellusta sektiosynnytyksestä. Anni oli ajatellut jo ennen raskautumista, että sektiosynnytys saattaisi olla hänen tapansa synnyttää. Hänellä oli toimenpidepelko, joka liittyi kumpaankin synnytystapaan. Anni toivoi, että synnytys olisi vauvalle turvallinen, hänelle turvallinen ja että synnytys olisi hallittu. Raskauden puolivälissä Anni tapasi pelkopolilla synnytyslääkärin, jonka kanssa keskusteli aiheesta. Hän sanoi rehellisesti, että kumpikaan synnytystapa ei tunnu hyvältä, jolloin lääkäri ehdotti takarajasektiota. Jos synnytys käynnistyisi spontaanisti ja vauva olisi optimaalisessa tarjonnassa, hän voisi synnyttää alateitse. Mutta hän ei haluaisi käynnistystä ja jos vauva ei syntyisi tiettyyn aikaan mennessä, niin hän menisi suoraan sektioon. Aurinkoisena toukokuisena aamuna 40+0 Anni käveli miehensä kanssa Espoon sairaalalle, ilmoittautuminen oli klo 7.00. Hän sai valmistautua hetken rauhassa, mutta yhdeksän aikaan tulikin tieto, että hän on päivän ensimmäinen sektio. Hänet valmisteltiin leikkaukseen ja hän sanoi leikkaavalle lääkärille, että haluaisi sulavat tikit. Lääkäri totesi, että oli ajatellut laittavansa toisenlaiset, mutta hän laittaa sulavat. Annilla oli myös oma synnytyspelkokätilö paikalla ja hän sai tukea, kun toimenpiteet alkoivat jännittää. Valmisteluissa kesti tunti, jonka jälkeen mies sai tulla leikkaussaliin. Kun vauva syntyi, lääkäri totesi, että iso poika syntyi. Vauvan apgar-pisteet olivat 9-9-10 ja anni sai hänet heti rinnalle. Vauva syntyi 9.36 ja leikkaus päättyi 11.17. Koska Annia ommeltiin niin kauan, hänen puudutteensa alkoi heikentyä. Hän ei tuntenut kipua, mutta hän tunsi jotain. Hän oli saanut niin paljon lääkitystä, että hän otti pienet torkut ja mies lähti vauvan kanssa heräämöön. He olivat sairaalassa kolme päivää.
-
Tiia sairastaa munasarjojen monirakkulaoireyhtymää (PCOS) ja kertoo kokemuksiaan sekundäärisestä lapsettomuudesta. Kun Tiia päätti miehensä kanssa, että vauva saisi tulla, meni 8 kuukautta ennen kuin he raskautuivat. Ensimmäinen raskaus meni kesken varhaisilla viikoilla, mutta he raskautuivat uudelleen ennen seuraavaa kuukautisvuotoa. Tiia ei halunnut valmistautua synnytykseen, sillä ajatteli että ei haluaisi pettyä, jos asiat eivät menekään niin kuin hän suunnitteli. Synnytys käynnistyi 40+1 vesienmenolla. Kuusi tuntia myöhemmin Tiia soitti synnärille, että mitä pitää tehdä kun vatsa kovettuu minuutin välein, mutta kipuja ei ole. Kätilön kehotuksesta he lähtivät tarkistamaan tilanteen ja kohdunsuu olikin jo 7 senttiä auki. Tiia otti pelon takia epiduraalin, jonka laittaminen oli vaikeaa eikä lääke auttanut. Epiduraali hidasti synnytyksen kulkua, mutta kun lääkkeen vaikutus lakkasi, Tiia avautui muutamalla supistuksella ja esikoinen syntyi 20 min ponnistusvaiheessa. Tiia halusi miehensä kanssa lapset pienellä ikäerolla ja kun esikoinen oli 3kk he saivat plussan raskaustestiin. Varhaisultrassa kuitenkin todettiin, että sykettä ei löydy. Noin puolen vuoden päästä he saivat uuden plussan, mutta sekin raskaus meni kesken rv 8. Tiian viides raskaus kesti raskausviikolle rv 16+4 saakka, kunnes meni spontaanisti kesken. Kuudes raskaus päättyi rv 6. Jatkuvat keskenmenot aiheuttivat kriisin Tiialle, ja hän sanoi jo miehelleen, että haluaisi ottaa eron, koska ei pysty hänelle toista lasta antamaan. Mies kuitenkin totesi rakastavansa häntä ja olevansa hänen rinnalla mitä vaan tapahtuisi. Lapsettomuusklinikan ensikäynnillä Tiialla todettiin hormonitasapainon häiriö, kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja hän ei ovuloinut usein tai munarakkulat eivät olleet kypsiä. Hänelle määrättiin Terolut-lääkkeen, jolla saataisiin kierto kuntoon ennen jatkotutkimuksia. Tiia söi kolmannen kuurin triplana eikä menkat vieläkään alkaneet, mutta hän tekikin positiivisen raskaustestin. Tiian seitsemäs raskaus oli kaksosraskaus, mutta toinen alkioista meni kesken rv 8. Toinen kuitenkin selviytyi ja raskaus jatkui loppuun saakka. Tiia voi fyysisesti hyvin, mutta henkisesti todella huonosti. Synnytys käynnistyi 40+4.. Yhdeksän aikaan aamulla tuli ensimmäinen supistus, yhdentoista aikaan hän soitti äitinsä hoitamaan esikoista. Kun äiti saapui, lapsivedet menivät samantien. Sairaalalla Tiian äiti ja esikoinen eivät ehtineet edes kotiin, kun kuopus syntyi muutamalla ponnistuksella.
-
Hannan ensimmäinen raskaus meni kesken rv 8, mutta ei ehtinyt tulla kuukautisia välissä, kun hän oli uudelleen raskaana. Hannalla alkoi rv 4 tosi vaikea raskauspahoinvointi ja hänellä todettiin myöhemmin hypermeesis, joka jatkui rv 22 saakka. Kun Hanna selvisi pahoinvoinnista, hänellä todettiin raskausdiabetes ja nopeasti alkoivat myös voimakkaat liitoskivut sekä harjoitussupistukset. Hän jäi rv 31 sairaslomalle vaivojen takia. Hanna kävi raskausjoogassa, joka sisälsi myös synnytysvalmennuksen. Hannan ystävä lähti pariskunnan doulaksi synnytykseen. Hannan verenpaineet olivat olleet korkeat jo pidemmän aikaan, ja rv 37 todettiin, että hänellä on raskausmyrkytysoireita. 39+2 Hanna sai neuvolasta lähetteen, että käynnistettäisiinkö synnytys raskausmyrkytyksen takia. Lääkäri totesikin, että istukassa on alkavat virtaushäiriöt ja synnytys käynnistetään heti. Hannalle laitettiin ballongi, joka aiheutti samantien supistuksia niin kauan kunnes se putosi pois neljän tunnin päästä. Supistukset loppuivat, jonka jälkeen puhkaistiin kalvot ja Hanna alkoi supistella kahden minuutin välein napakasti. Hanna sai epiduraalin illalla, joka helpotti heti. Hanna oli suunnitellut liikkuvansa ja olevansa pystyasennoissa, mutta lopulta hänen oli helpoin olla sängyssä. Vauvan sydänäänet eivät kuuluneet kunnolla kontallaan, joten hän oli paljon puoli-istuvassa asennossa ja kyljellään pähkinäpallon kanssa. Aamuyöllä neljän aikaan Hannalle alkoi tulla paineen tunnetta ja hän aloitti harjoittelemaan ponnistusta. Hän ponnisti vajaan tunnin, ja vauvan sydänäänet alkoivat laskemaan ja hänelle tehtiin episiotomia synnytyksen jouduttamiseksi. Vauva ei alkanut hengittämään, joten hänet vietiin nopeasti virvoitukseen. Hanna jäi kumppaninsa ja doulan kanssa saliin tietämättä, selviääkö heidän vauva. Saliin jäi myös paikalle tullut kätilö, joka ei osannut tukea millään tavalla tilanteessa. Lisäksi Hannan istukka ei irronnut, joka aiheutti paljon verenvuotoa ja huolta. Kätilön avustuksella istukka syntyi yhdellä supistuksella. Vauva alkoi hengittämään itse 15 minuutin jälkeen ja hänet tuotiin vanhemmilleen. Ensimmäiset päivät sairaalla meni hyvin, mutta sitten vauva alkoi saada nykimiskohtauksia, joka herätti kysymyksen, onko vauva saanut hapenpuutteen takia ongelmia. Vauva oli teholla tarkkailussa yön yli, onneksi nyintä olikin hyvälaatuista lihasnyiäntää.
-
Saara valmistautui aktiivisesti esikoisen aikaan synnytykseen ja haaveili lääkkeettömästä, luonnollisesti etenevästä synnytyksestä. Saara kirjoitti esikoiselleen kirjeen lasketun ajan tienoilla, jossa totesi, että “hei, nyt sinä voisit jo syntyä”, ja seuraavana yönä synnytys käynnistyikin supistuksilla. Seuraavana päivänä Saara jatkoi arkeaan supistelujen lomassa. Hän pelkäsi, että ensisynnyttäjänä menisi liian aikaisin sairaalaan ja he lähtivätkin yöllä viivyttelyjen kautta siirtymään sairaalaan. Hän olikin jo 7 cm auki. Ponnistusvaihe kesti kaksi tuntia ja synnytyksen kokonaiskestoksi merkattiin 18h. Saara raskautui kuopuksesta reilun kuuden vuoden päästä esikoisen syntymästä uudessa parisuhteessa. Raskausaikana hän tunsi kehossaan, ettei ollutkaan enää niin nuori. Synnytys käynnistyi jälleen paria päivää ennen laskettua aikaa supistuksilla. Synnytys eteni todella nopeasti säännöllisten supistusten alettua. Kun Saara sai esikoisen nukkumaan yöunille, he keräsivät sairaalakassin kasaan ja alkoivat hyöläytymään sairaalaan. Lapsivedet menivät myös uuden kodin uudelle parketille ja Saara mietti, ettei parketti menisi pilalle. He lähtivät kiireesti sairaalaan ja hän pääsi heti ammeeseen. Ammeessa häntä alkoikin melkein heti ponnistuttamaan. Ponnistusvaihe ei kuitenkaan edennyt. Ponnistusvaiheen kestettyä todettiin, että vauva on kiepsauttanut päänsä otsatarjontaan eikä olisi mahtunut alateitse. Näin ollen Saara vietiin kiireelliseen sektioon ja vauva syntyi noin puolen tunnin päästä. Kumpikin Saaran vauvoista syntyi rv 39+5 ja kummallakin on sama syntymäpäivä.
-
Paulaa pelotti tosi paljon synnytys, mutta hän alkoi aktiivisesti valmistautua synnytykseen raskauduttuaan ja pääsikin valmistautumisen avulla ihanaan synnytyskuplaan. Paulan synnytys käynnistyi 39+5 supistuksilla yöaikaan. Supistukset olivat siedettäviä, mutta Paula ei voinut nukkua yöllä. Aamulla kuuden aikaan Paula herätti miehensä, joka auttoi Tensin selkään. Päivän aikana supistukset tulivat ja menivät, mutta olivat kestettäviä. Illalla kuuden aikaan supistukset alkoivat tihentymään ja voimistumaan. Kymmenen aikaan Paulan mies soitti sairaalaan, että synnytys on käynnissä. Paula sai ohjeeksi ottaa panadolin ja mennä suihkuun, ja kivut hälvenivät kokonaan. Suihkun jälkeen Paula meni nukkumaan miehensä kanssa, mutta siinä supistukset voimistuivat eivätkä he saaneet nukuttua. Yhden aikaan he siirtyivät sairaalaan, jossa todettiin että hän on sentin auki. He saivat jäädä sairaalaan ja vessassa käydessä Paulalla tuli kova limatulppa, joka säikäytti Paulan. Kolmen aikaan Paula pääsi ammeeseen, mutta amme oli pieni, eikä Paula voinut olla kaipaamassaan etunoja-asennossa, joten hän tuli nopeasti pois ammeesta. Hän oli avautunut 5 scm ja hän otti supistuksissa avuksi ilokaasun. Aamulla kuuden aikaan hän sai epiduraalin, jonka voimin hän sai nukuttua ja hän avautui 8 cm. Toisen annoksen jälkeen huomattiin sisätutkimuksessa, että lapsivesi on vihreää ja kalvot puhkaistiin. Tämän seurauksena lapsi pääsi heti laskeutumaan ja hänen hiuksensa alkoivat näkyä. Paulalla ei ollut selkeää ponnistamisen tarvetta epiduraalin takia, mutta hän ponnisti supistusten mukaan kontallaan. Vauva syntyi 20 minuutin ponnistusvaiheessa.
-
Riikka synnytti esikoisensa suunnitellulla sektiolla. Kääntöyrityksistä huolimatta vauva ei kääntynyt, mutta Riikka sai luvan synnyttää alateitse. Synnytys ei kuitenkaan käynnistynyt, ja 40+6 todettiin, että vauva on niin iso, että parempi olisi mennä sektioon. Riikkaa jäi harmittamaan, ettei hän saanut kokea alatiesynnytystä. Riikalla ei koskaan diagnosoitu, mutta hän itse kokee, että hänellä oli synnytyksen jälkeinen masennus esikoisen syntymän jälkeen. Useamman vuoden jälkeen Riikka puolisonsa kanssa päätyi yrittämään toista vauvaa. Raskausaikana Riikka voi oikein hyvin. Synnytys käynnistyi spontaanisti 39+5 normaalin neuvolakäynnin jälkeen supistuksilla. Kun supistukset alkoivat säännöllistymään ja napakoitumaan Riikka kävi pitkässä suihkussa ja keskittyi hengittämään. Alkuyöstä Riikka pötkötteli jyvätyynyn kanssa sängyllä, kunnes puolilta öin he lähtivät synnärille. Sisätutkimuksissa Riikka oli 3cm auki, hän sai luvan jäädä ja sai kipupiikin käsivarteen. Pahoinvointi hyökyi Riikan yli ja hän oksensi muutaman kerran. Hän pääsi jälleen suihkuun, joka toimi hänelle hyvin. Ilokaasu väritti Riikalle kuvan epiduraalin laittaneesta anestesialääkäristä miltei menninkäismäisenä, avun tuovana hahmona. Epiduraalin vaikutuksen alla Riikka sai pari tuntia levähtää. Kun hän kävi pissalla, lapsivedet menivät pönttöön. Riikka sai vielä kaksi annosta epiduraalia ja aloitti ponnistamaan noin klo 10.30 ilman pakottavaa ponnistamisen tarvetta. Riikka sai ponnistusvaiheessa peräpukamat, hänelle tehtiin episiotomia ja kun vauva lopulta syntyi yhdellä ponnistuksella, hän sai myös repeämiä. Riikka imetti kuopusta alussa istuen monta tuntia päivässä, mikä lisäsi alapään painetta, aiheutti paljon kipua eivätkä haavat päässeet oikein parantumaan. Vaikka alku oli raskasta fyysisen toipumisen suhteen, Riikka pääsi kuitenkin ihanaan vauvakuplaan kuopuksensa kanssa eikä synnytyksen jälkeinen masennus uusiutunut.
-
Vilma jakaa jaksossa kaksostensa sektiosynnytyskokemuksen. Vilma raskautui puolisonsa kanssa nopeasti, kun he antoivat vauvalle luvan tulla. Hän tunsi ja tiesi jo, että olisi raskaana ennen kuin teki testin. Hän joutui hankkimaan jo rv 8 äitiyshousut, koska vatsa alkoi olla jo pallo ja häntä jännitti, että vauvoja olisikin kaksi. Hänen siskonsa myös katsoi vatsaa ja huudahti, että “sulle tulee kaksoset!”. Vilma kävi ensimmäistä kertaa ultrassa rv 12, jolloin heille paljastui, että he todella odottavat kaksosia. Vauvat olivat identtisiä - mono di geminit, eli heillä oli samat suonikalvot, yhteinen istukka, mutta omat vesipussit. Kyseessä oli näin ollen riskiraskaus. Vilma voi raskausaikana oikein hyvin. Rakenneultrassa todettiin, että B-vauva on vähän pienempi ja epäiltiin, että olisiko istukka kalvokiinnitteisesti. Vilma kävi ultrassa noin kerran viikossa ja rv 24 kasvuero oli pienentynyt. Hän jäi sairaslomalle rv 28, kun olo alkoi olla niin tukala. Rv 30 B-vauvalla napanuoran virtaukset alkoivat olla kireämmät ja Vilma sai blokki-varoituksen. Jos virtauksiin tulisi blokki, Vilma joutuisi sektioon heti. Hän sai kortisonipiikkejä, että vauvojen keuhkot kypsyisivät. Vilman piti aina varautua jäämään synnyttämään, kun hän lähti ultraan. Rv 32+5 ultrassa todettiin, että virtaukset olivat normalisoituneet. Vilma kävi perinatologilla ultrassa 35+2, jolloin todettiin, että B-vauva ei ole oikein kasvanut ja sektio varattiin viikon päähän. Hän oli täysin valmistautunut alatiesynnytykseen, joten päätös aiheutti pettymyksen tunteita. Sektiopäivänä Vilma odotti puolisonsa kanssa 7 tuntia synnärillä, koska he olivat päivän neljäs suunniteltu sektio. Synnyttyään A-vauva meni heti tarkastukseen ja B-vauva meni suoraan teholle, sillä hän oli alle 2kg. Vilma täysimetti vauvat puolivuotiaaksi asti. Vauvavuosi oli kaksosten kanssa rankka vatsavaivojen ja oksentelua aiheuttavan refluksin kanssa.
-
Reeta jakaa jaksossa kaksi synnytyskokemustaan. Reeta oli ajatellut olevansa raskausaikana “cross-fit mama”, mutta keho ei jaksanutkaan treenejä ja puolessa välissä raskautta alkoivat ennakoivat supistukset. Reeta valmistautui synnytykseen aktiivisesti ja toivoi lääkkeetöntä synnytystä. Rv 38 limatulppa alkoi muutaman päivän irtoilla. Yhtenä yönä Reeta oksensi ja ajatteli, että nyt synnytys käynnistyisi, mutta ei kuitenkaan. Rv 39 alkuviikosta Reeta alkoi saada mietoja supistuksia. Supistukset jatkuivat päivästä toiseen, mutta ne eivät kuitenkaan voimistuneet niin voimakkaaksi, että he olisivat lähteneet sairaalalle. Seitsemäntenä päivänä supistukset tuntuivat entistä napakammilta ja he lähtivät synnärille. Kun kätilö otti heidät vastaan, hän sanoi ovella, että näyttää että synnytys ei ole käynnissä. Reeta oli sisätutkimuksessa 4cm auki, mutta he saivat luvan lähteä vielä kahville kaupungille. Reeta lähti puolisonsa kanssa heidän kavereille kylään, jossa he viettivätkin koko päivän pitsaa syöden ja supistellen. Illalla he palasivat synnärille, avautumista ei ollut tapahtunut enempää, mutta synnytys oli käynnissä. Yön tunteina kalvot puhkaistiin, että vauvan päähän saatiin laitettua pinni sydänäänien seuraamiseksi. Kalvojen puhkaisujen jälkeen supistukset tehostuivat. Yhtäkkiä menikin neljä tuntia intensiivisten supistusten saattelemana. Juuri ennen ponnistusvaihetta Reeta sai kehon antaman lepotauon, hengähti hetken. Esikoinen syntyi 40+0 ja ponnistusvaihe kesti 29 minuuttia. Kuopuksen raskausaikana Reeta voi paljon paremmin fyysisesti. Kuopuksen synnytys alkoi myös viikon mittaisella latenssivaiheella. 39+6 Reeta kävi lapsivesitestissä sairaalalla, mutta palasivat vielä kotiin kun testi näytti negatiivista. 40+0 supistukset olivat jo napakoita, mutta synnytys ei ollut käynnissä, joten he uudelleen palasivat kotiin. 40+1 tarkistuksessa supistukset olivat tehneet tehtävänsä ja hän oli 4 senttiä auki. He jäivät sairaalaan. Reeta otti supistuksia vastaan liikkeellä ja äänellä koko päivän ja yöllä sisätutkimuksessa hän oli 8cm auki. Avautuminen pysähtyi moneksi tunniksi ja aamuvuoron kätilö lähetti Reeta puolisonsa kanssa ulos kävelylle. Koska synnytys ei lähtenyt etenemään, kalvot puhkaistiin ja Reetalle annettiin oksitosiinia, joka auttoi loppuavautumisen. Kuopus syntyi avotarjonnassa 40+2 ja ponnistuvaihe kesti 15 minuuttia. Vaikka Reetan synnytykset olivat kestollisia, ne olivat silti voimauttavia ja upeita kokemuksia.
-
Kaisa jakaa jaksossa kaksi sektiosynnytyskokemustaan. Esikoisen aikaan Kaisa ei oikein valmistautunut synnytykseen. Rv 35 todettiin, että vauva on perätilassa eikä kääntöyrityksistä huolimatta kääntynyt. Esikoinen syntyi suunnitellulla sektiolla lasketun ajan tienoilla. Kaisa valmistautui todella paljon kuopuksen synnytykseen ja ajatteli, että vaikka vauva olisi perätilassa, hän haluaisi tehdä kaikkensa käännön suhteen ja synnyttää alateitse. Vauva oli raivotarjonnassa. Kun synnytys käynnistyi 41+2 supistuksilla, Kaisa oli todella onnellinen niistä tuntemuksista, sillä esikoisen aikaan hän ei ollut kokenut yhtään supistusta. Supistukset käynnistyivät illasta eikä Kaisa pystynyt seuraavana yönä nukkumaan. Seuraavana päivänä hänellä oli yliaikaiskontrolli, jossa Kaisa kävi tsekissä, ja todettiin, että hän on 2cm auki. He palasivat kotiin ja supistukset palasivat hivenen voimistuen. Seuraavana yönä Kaisa torkkui supistusten välissä. Kolmantena iltana supistuksia vastaanottaessa Kaisa neuloi sukkia ja he katsoivat puolisonsa kanssa tv-sarjaa, ja Kaisa ajatteli, että kun sukat on valmiit, synnytys voi käynnistyä kunnolla. Ja näin tapahtuikin, vedet menivät illasta tuoden napakat supistukset mukanaan. Vesienmenon jälkeen he lähtivät sairaalalle positiivisen streptokokin takia. Sisätutkimuksessa Kaisa oli edelleen 2cm auki. Kaisa tunsi supistukset ainoastaan vatsan puolella ja häntä alkoi entistä enemmän epäilyttämään vauvan tarjonta. Yöllä Kaisa otti epiduraalin, joka helpotti supistuskipuja ja antoi hänelle lepotauon. Tauon jälkeen todettiin, että hän on 7cm auki ja hän sai toisen annoksen epiduraalia. Kaisalle nousikin kuume ja vauvan sykkeet nousivat, jolloin Kaisa sai lisää antibioottia. Koska synnytys ei edennyt, lääkäri ultrasi vauvan tarjonnan. Todettiin, että vauva on avosuisessa tarjonnassa ja vauvan painoarvio oli 4,8 kiloa. Lääkäri istui Kaisan viereen sängylle juttelemaan, että mitä tässä kannattaisi tehdä. Kaisa teki hetken mietittyään päätöksen, että mennään sektioon. Vauva painoi syntyessään 4860 grammaa ja oli 54 cm pitkä. Kaisa on käsitellyt paljon kahdesta sektiosta johtuvaa pettymystä ja toimii tällä hetkellä vapaaehtoisdoulana positiivisten sektiokokemusten puolesta.
-
Lauran raskaus oli henkisesti haastava. Toisin kuin yleensä, hän oli hyvin itkuherkkä ja ahdistunut. Alkuraskaudesta mieltä vaivasi myös kovasti synnytyspelko. Pelko alkoi helpottaa, kun Laura alkoi aktiivisesti valmistautumaan synnytykseen. Laura kiinnostui lääkkeettömästä, mahdollisimman luonnonmukaisesti etenevästä synnytyksestä ja valmistautuessaan siihen hän sai väheksyviä ja negatiivisia kommentteja. Synnytys käynnistyi pikkuhiljaa supistellen niin, että Laura perui perjantaina jo sovittuja menoja ja rauhottui kotiin. Hän otti ensimmäisiä supistuksia vastaan lämpötyynyllä, seisomalla ja liikkeellä sekä lämpimällä suihkulla. Yön hän nukkui pätkissä, mutta pärjäsi vielä kotona. Lauantaina iltapäivästä supistukset alkoivat olla napakoita ja Laura joutui jo keskittymään, kun otti supistuksia vastaan. Automatka sairaalaan oli Lauralle synnytyksen haastavin vaihe. Lauantai iltana ennen seitsemää heidät kirjattiin sairaalaan sisään. Sisätutkimuksessa todettiin, että Laura olikin yhdeksän senttiä auki. Hänellä meni spontaanisti lapsivedet, jonka jälkeen hänelle tulikin nopeasti ponnistamisen tarve. Hän ponnisti vauvan kylkiasennossa kymmenessä minuutissa.
-
Saara jakaa jaksossa kaksi synnytyskokemustaan. Esikoisen aikaan Saara valmistautui intensiivisesti synnytykseen kursseilla, tutkien ja lukien sekä vyöhyketerapiassa. Saara meni yliaikaiskontrolliin 41+5, jolloin vauvan koko aiheutti makrosomia-epäilyn. Synnytystä käynnistettiin samantien lääkkeellisesti. Ensimmäinen puolikas annos lääkettä ei aiheuttanut tuntemuksia, mutta toinen annos aiheutti supistuksia, jotka tuntuivat aluksi Saarasta pissahädältä. Noin 20h käynnistyksen aloituksen jälkeen Saara pyysi tens-laitteen käyttöön, kun supistukset alkoivat olla napakoita. 18 tuntia myöhemmin Saara oli vain 3 senttiä auki, jolloin puhkaistiin kalvot. Synnytys ei oikein edennyt ja Saara päätyi keskustelussa lääkärin kanssa sektioon. Sektio meni hyvin. Sektion jälkeen Saaran liikkuminen oli haastavaa, joten hän joutui pyytämään aina apua kätilöiltä, kun hän imetti lasta. Saaran toinen raskaus oli myös fyysisesti haastava. Hän kaatui raskauden puolessa välissä, jolloin hänen toisen puolen liitokset revähti, eikä vamma päässyt raskauden takia parantumaan. Koska aiemmassa raskaudessa oli ollut makrosomia-epäily, Saara sai tietää jo hyvissä ajoin, että synnytys käynnistettäisiin. Synnytys käynnistettiin lasketun ajan tienoilla ballongilla. Kun päästiin kalvojen puhkaisuun, Saaralle laitettiin myös oksitosiinitippa, jolloin supistukset alkoivat olla napakoita. Epiduraali vei Saaralta kaikki kivut pois, mutta ei ponnistamisen tarvetta. Saara oli avautunut reilussa tunnissa 4 sentistä kymmeneen senttiin. Saara ponnisti vauvan puolen tunnin ponnistusvaiheessa jakkaralla.
-
Saara jakaa jaksossa kolmannen lapsensa voimauttavan vesisynnytyskokemuksen. Esikoinen syntyi lääkkeettömästi nopeahkossa synnytyksessä, jossa Saara odotteli, että milloin synnytystuntemukset “kunnolla käynnistyisi”. Keskimmäisen kohdalla Saara olisi halunnut jo kokeilla ammetta, mutta hän ei tohtinut kysyä sitä kätilöltä. Kolmanteen synnytykseen Saara valmistautui raskausjoogakurssilla, joka tuntui oman ajan lisäksi mahdollisuudelta vahvistaa kontaktia kohtuvauvan kanssa. Saara oli raskausaikana tosi innoissaan syntymän ihmeestä ja luonnollisesta syntymästä, ja hän sparrasi itseään myös sitä kohti. Kuopuksen synnytys käynnistyi spontaanisti illasta 41+0 supistuksilla ystävän luona käydessä. Saara eli humoristisen hetken kotimatkalla miehensä ja kahden nukkuvan lapsen kanssa Helsingin kurvissa supistelevan kohdun kanssa. Saara sai kuitenkin nukuttua vielä seuraavan yön kotona. Seuraavana päivänä Saara otti supistuksia pitkään kotona vastaan, kunnes iltapäivästä hän kysyi mieheltään, pitäisiköhän heidän lähteä sairaalalle. Puoliso oli sitä mieltä, synnytys vaikuttaa olevan käynnissä, joten he lähtivät taksilla sairaalaan. Synnytys olikin hyvin käynnissä ja Saara pääsi ammeeseen. Synnytys ei edennyt aivan niin nopeasti kuin aiemmat synnytykset, ja se aiheuttikin Saaralle haastavia tunteita. Hän kuitenkin pystyi kääntämään jälleen ajatukset positiivisiksi ja pian hänelle jo tulikin ponnistamisen tarve. Kymmenen minuutin ponnistusvaiheen jälkeen vauva syntyi veteen.
-
Riikka sai endometrioosi-diagnoosin 19-vuotiaana ja oli tiennyt valmistautua siihen, ettei lasten saaminen olisi välttämättä helppoa. Riikka raskautui lopulta parin vuoden lapsettomuushoitojen jälkeen pakastealkion siirrosta. Jo ennen raskaustestin tekemistä Riikka tiesi, että on raskaana. Varhaisultrassa todettiin, että kohdussa on kaksi alkiota. Vauvoilla oli yhteinen istukka, mutta erilliset vesipussit. Riikka joutui rv 26 lepohoitoon, kun kohdunkaula oli alkanut lyhentyä. Lepohoito päättyi rv 35, jolloin oltiin turvallisilla viikoilla synnytykseen nähden. Viiden päivän päästä synnytys käynnistyi vesienmenolla. Koska synnytys ei alkanut käynnistymään, sitä vauhditettiin oksitosiinilla ja kalvojen puhkaisulla. Riikka käytti kivunlievitykseksi ilokaasua, joka toi hänelle ihanan pöhnän. Kun tuli aika muiden kivunlievitysten, ei niitä enää ehditty antaa. Ponnistuvaihe alkoi A-vauvan kanssa hyvin, mutta hänen sykkeensä alkoi laskemaan, joten hän syntyi episiotomian ja imukupin avulla. A-vauvan synnyttyä Riikan synnyttämisen tarve katosi kokonaan. 13 minuuttia A-vauvan syntymän jälkeen B-vauva syntyi hätäsektiolla. Koko synnytyksen kestoksi merkattiin kolme tuntia. Vauvat olivat teho-osastolla 18 vuorokautta.
-
Kun Elina keskustelivat kumppaninsa kanssa, että vauva saisi tulla ja Elina jätti hormonaalisen ehkäisyn pois, meni muutama kuukausi ja kuukautisten poisjäännin syytä selvitettäessä verikokeessa huomattiin, että Elina oli raskaana. Elina valmistautui synnytykseen muun muassa doulan kanssa. Raskaus meni melkein kaksi viikkoa lasketun ajan yli, kunnes se alkoi hentoisilla supistuksilla juuri ennen käynnistysaikaa. Käynnistysajalla Elinan kalvot puhkaistiin, että hän voisi synnyttää mahdollisimman lääkkeetömästi. Kalvojen puhkaisusta synnytys lähtikin etenemään vauhdilla. Elina otti supistuksia vastaan kumppaninsa ja doulan kanssa, tensin ja liikkeen avulla. Ennen ponnistusvaihetta Elina otti ilokaasua minimiannoksella. Häntä alkoi ponnistuttaa ennen kuin hän oli täysin auki, ja synnytyksen vaikein hetki Elinalle oli se, kun hän ei saanut vielä ponnistaa. Vauva oli raivotarjonnassa, mutta hänen päänsä oli vinossa, joka olikin syynä pitkälle ponnistusvaiheelle. Kun Elina oli ponnistanut 45 minuuttia, supistukset alkoivat lyhentymään ja kevenemään. Lopulta toinen kätilö auttoi vauvaa syntymään työntäen Elinaa vatsan päältä.
-
Amanda raskautui heti, kun he päättivät kumppaninsa kanssa, että vauva saa tulla. Koska raskautuminen tapahtui niin helposti, raskautta varjosti Amanda huoli, ettei kaikki ole kunnossa, koska kaikki ei voisi mennä niin helposti. Raskauden puolessa välissä Amanda sairastui influenssaan ja myyräkuumeeseen, ja joutui sairaalaan. Kaikki oli kuitenkin vauvalla koko ajan hyvin. Synnytys käynnistyi yöaikaan vesienmenolla. Koska vauva ei ollut kiinnittynyt, Amanda lähti synnärille tarkastukseen. Hänen verenpaineensa olivatkin niin korkealla, että hän joutui jäämään samalla reissulla sairaalaan. Koska koronarajoitukset olivat päällä, hänen kumppaninsa ei saanut olla sairaalassa avautumisvaiheessa. Iltapäivästä Amanda pääsi saliin, jossa pääsi ammeeseen ilokaasun kanssa, mutta ne eivät tuntuneet hyvältä. Hän saikin epiduraalin, josta oli iso apu. Sisätutkimuksessa todettiin, että vauva on avotarjonnassa, eikä avatuminen ollut edennyt toivotulla tavalla. Amandalla oli ihana kätilö, joka tsemppasi ja yritti keksiä keinoja, miten saisi vauvan laskeutumaan avotarjonnasta huolimatta. Kun Amanda oli täysin auki, hänen piti “koeponnistella”, vaikka vauva ei ollut laskeutunut. Ponnistuvaihe on merkattu alkamaan vasta neljä tuntia myöhemmäksi. Ennen aktiivista ponnistuvaihetta Amanda sai spinaalipuudutuksen, joka auttoi heti. Hänelle laitettiin samalla oksitosiinitippa ja Amandasta tuntui, että hän luovutti ohjat omasta synnytyksestään. Kun vauva lopulta syntyi ja hänet nostettiin Amandan rinnalle, hänelle ei heti syttyneetkään rakkauden tunteet ja hän tunsi pettymystä. Amandalle tuli vähän pommina, miten sitovaa ja aluksi myös kivuliasta imetys oli. Heti kun Amanda pääsi kotiutumaan vauvan kanssa, asiat alkoivat loksahtamaan kohdalleen.
-
Jonna on koulutukseltaan kätilö ja hän jakaa jaksossa kaksi synnytyskokemustaan. Raskautumiset tapahtuivat nopeasti, kun he puolisonsa kanssa antoivat vauvalle luvan. Jonna ei pahemmin valmistautunut synnytyksiin, olihan aihe hyvin tuttu oman työn kautta. Kun esikoisen synnytys käynnistyi Jonnan herättyä aamulla supistuksiin, hänelle oli selvää, ettei hän jää odottelemaan supistuksia kotiin vaan lähtee tallille hommiin niin kuin tavallisesti. Jonna puhdisti ystävänsä kanssa hevosten tarhaa, hoiti omaa hevosta ja kävi ystävänsä ja hevosensa kanssa metsässä kävelyllä, kun supistukset pikkuhiljaa voimistuivat. Jonna ajoi vielä itse tallilta kotiin, vaikka olo ajaessa olikin jo tukala. Illalla Jonnalta meni vedet ja tuli selkeä paineen tunne, jolloin tuli hetki siirtyä sairaalaan. Sairaalassa häntä alkoikin heti ponnistuttamaan ja pari tuntia sairaalaan saapumisen jälkeen vauva syntyi.
- Mehr anzeigen
